TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
JALOVAARA, SEIJA: Ympäristökysymyksen herääminen globaaliseksi – Yhdistyneiden Kansakuntien järjestämän Tukholman ympäristökonferenssin syntyyn ja kulkuun vaikuttaneet tekijät
Pro gradu tutkielma, 118s., 6 liites.
Yleinen historia
Lokakuu 1991
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella YK:n järjestämän vuoden 1972 Tukholman ympäristökonferenssin syntyyn ja kulkuun vaikuttaneita tärkeimpiä tekijöitä. Ympäristökysymystä on lähestytty kolmesta näkökulmasta. Geneettisesti on lähdetty liikkeelle luonnonvarojen tuhlauksesta ja ympäristön saastumisesta edeten näiden havaitsemiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Lopulta asiaan on ulotettu. ehkäisevät ja torjuvat toimenpiteet. Maantieteellisesti asiaa on selvitelty paikallisen ja alueellisen tason perspektiivistä aina globaaliselle tasolle. Kolmanneksi ympäristökysymyksen osa-alueista on tutkittu vesien maan ja ilman saasteiden merkitystä ympäristökonferenssin järjestämisen taustaksi sekä tuotu esille teollisuusmaiden ja kehitysmaiden erilaiset lähtökohdat ja suhtautuminen ympäristönsuojeluun.
Tukholman ympäristökonferenssin syntyyn ja kulkuun on tämän tutkimuksen mukaan vaikuttanut viisi keskeistä tekijää. 1) Taloudellisen kasvuajattelun vaikutus elinympäristöön ja pyrkimys kontrolloida tulevaisuuden kehityksen suuntaa.
2) Tieteellisen ympäristötutkimuksen ja ympäristön tilasta tiedottamisen merkitys ympäristökysymyksen tunnetuksi tekemisessä. 3) YK:n erityisjärjestöjen, lähinnä FAO:n, WHO:n, WMO:n, UNESCO:n sekä IAEA:n toiminnasta saadut tulokset ja kokemukset. 4) Kansainvälispoliittinen tausta: idän ja lännen kilpailu ja ristiriidat DDR:n konferenssiin osallistumiskysymyksen valossa, ajankohtaisen Vietnamin sodan ympäristötuhojen tiimoilta käyty poliittinen keskustelu, kehitysmaiden ja teollisuusmaiden lähtökohdat ja valmiudet ympäristönsuojeluun. 5) Ruotsin rooli vuonna 1968 esitetyn konferenssialoitteen tekijänä.
Tutkimuksen tärkeimpänä lähdepohjana ovat olleet ympäristökonferenssia suunnitelleen valmistelukomitean neljältä istuntokaudelta peräisin olevat raportit yleiskokoukselle sekä yleiskokouksen suosittamat esitykset ympäristökonferenssin työskentelyn pohjaksi. Edelleen tutkimuksessa on käytetty Ruotsin ulkoasiainministeriön kokoamia asiakirjakokoelmia ympäristökonfe- renssia käsitelleiden yleiskokousten istuntokausilta sekä YK:n erityisjärjestöjen julkaisemaa materiaalia järjestöjen 1950 ja 1960 lukujen toiminnasta. 1970 luvun alun sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja on niin ikään hyödynnetty kuvaamaan ympäristökysymyksen käsittelyn kehitystä.