TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
ISOTALO, JARI: Keisarillinen Saksa ja Suomi 1905-1914
Pro gradu-tutkielma, 142 s.
Yleinen historia
Maaliskuu 1982
Työn kysymyksenasetteluna on selvittää, näkyikö Saksan pyrkimys maailmanpolitiikkaan sen suhteissa Suomeen. Luonnollisesti huomioon on otettava se, että Suomi oli varsin periferinen alue, tosin lähellä Pietaria.
Saksan ja Suomen suhteiden tutkimisessa pääasiallisena lähdemateriaalina on ollut Auswärtiges Amtiin saapunut raporttiaineisto. Pääosan raporteista ovat lähettäneet Suomessa toimineet Saksan konsulit ja Saksan Pietarin-lähetystön henkilökunta. Myös Saksan Tukholman lähetystön osuus on ollut huomattava.
Saksan Suomen suhteita tarkasteltaessa on havaittavissa kulttuuri ja taloussuhteiden muille suhteille pohjaa luova merkitys. Taloussuhteista oli Saksalle jopa selvää hyötyä, ei kuitenkaan siinä määrin, että sillä olisi ollut vaikutusta Saksan politiikkaan.
Poliittisissa suhteissa saksalaisilla oli lähinnä havainnoitsijan rooli, Suomen takia ei haluttu vaarantaa suhteita Venäjään. Saksalaisten havainnot keskittyivät lähinnä Suomen sisäpolitiikan seuraamiseen, lähinnä oletettuun vallankumouksen mahdollisuuteen. Käsitys vallankumouksen mahdollisuudesta tosin hälveni jo ennen maailmansodan puhkeamista.
Ahvenanmaan kysymys toi Suomen myös esille - lähensipä alueen linnoittamisen mahdollisuus tilapäisesti Saksan ja Venäjän välejäkin.
Saksan ja Venäjän välejä taas viilensi Saksan lehdistössä esille tullut Pro Finlandia-keskustelu, jossa otettiin kantaa Suomen autonomisten oikeuksien puolesta.
Sotilaallista kiinnostusta Suomen alueeseen kohdistettiin Saksassa myös silloin, kun pyrittiin saamaan Ruotsi liittolaiseksi Venäjää vastaan.
Maailmansotaa lähestyttäessä Suomi alkoi raporttiaineistossa häipyä taka-alalle. Oma syynsä tähän tosin saattoi olla ei pelkästään kiinnostuksen puute, vaan mahdollinen myöhemmin tapahtunut aineiston häviäminen.
Saksan Suomen politiikassa oli siis havaittavissa koko ensimmäistä maailmansotaa edeltävänä aikana yleinen varovaisuus ja mahdollisimman vähäinen puuttuminen Suomen asioihin. Periferinen Suomi ei ollut missään mielessä niin kiinnostava alue, että sen takia olisi kannattanut vaarantaa suhteita Venäjään. Saksan Suomen politiikka säilyi muuttumattomana siitä huolimatta, että Venäjä siirtyi Saksan maailmanpoliittisten pyrkimysten edetessä yhä selvemmin tulevien vihollisten leiriin.