TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
IKONEN, Kimmo: Saksa ja Ahvenanmaan kysymys ensimmäisen maailmansodan aikana.Laudatur tutkielma, 271 siv.
Yleinen historia.
Kevät 1988
Tämä tutkimus perustuu lähinnä Auswärtiges Amtin ja Haus, Hofund Staatsarchivin aineistoon sekä tutkimuskirjallisuuteen. Teemaa on sivuttu useissa eri teoksissa, mutta yhtenäistä kokonaisesitystä siitä ei ole tehty Saksan näkökulmasta. Varsinkin vanhemmassa tutkimuskirjallisuudessa aihe on jäänyt verraten vähälle huomiolle.
Ahvenanmaan kysymys oli noussut esille jo Napoleonin sotien aikana. Euroopan valojen sammuessa elokuussa 1914 asia tuli taas ajankohtaiseksi. Keisarillinen Saksa ei ollut varautunut pitkään sotaan. Itämeren piirissä Ruotsi saattaisi siirtyä keskusvaltojen puolelle, jos se saisi sopivan syyn tällaiseen siirtoon. Niin Berliinissä kuin Tukholmassa Ahvenanmaa herätti jo sodan alkupäivinä tiettyä mielenkiintoa. Ehkä "Itämeren helmestä" saataisiin mainio syötti, joka vetäisi Ruotsin mukaan Venäjän vastaiseen rintamaan.
Sodan syttyessä kesällä 1914 Saksan pyrkimykset Suomen ja erityisesti Ahvenanmaan suhteen eivät perustuneet mihinkään erityiseen suunnitelmaan. Tosin Ruotsissa toiminut pieni aktivistien ryhmä, joka sai tukea mm. kuningatar Viktorialta, kiinnitti asiaan huomiota. Aluksi Saksan tavoitteet Ahvenanmaan suhteen selittyvät lähinnä maan Ruotsin politiikan myötä, mutta suomalaisten aktivistien toiminnan voimistuessa asiaan tuli lisäväriä. Ryhdyttiin puuhaamaan erillistä operaatiota saarille. Mahdollisesti mukaan tulisi suomalaisia jääkäreitä. Hanketta ei kuitenkaan toteutettu. Ei edes Saksan laivaston suorittamasta iskusta Maarianhaminan satamassa olevia venäläisiä sota aluksia vastaan tullut mitään. Niin "Itämeren helmi" sai uinua suhteellisen rauhassa aina kevääseen 1917 saakka. Tosin venäläisten suorittamat linnoitustyöt osoittivat selvästi, että jotain oli tekeillä.
Itärintaman yleissotilaallinen tilanne muuttui tuntuvasti maaliskuun vallankumouksen myötä. Syksyllä 1917 saksalaiset aloittivat uudelleen varsinaiset suuren luokan sotatoimet Baltian alueella. Samalla Ahvenanmaan merkitys lisääntyi Berliinin horisontista katsottuna. Auswärtiges Amt tarjosi aluetta Ruotsille. Suomalaiset aktivistit yrittivät saada Saksaa valtaamaan saaret. Edvard Hjelt kävi marraskuussa keskustelemassa asiasta Ludendorffin kanssa. Brest Litovskin rauhanneuvottelujen alkuvaiheen aikana hanketta ei ryhdytty kuitenkaan toteuttamaan. Suomen joutuessa tammikuussa 1918 sisällissodan pyörteisiin, Ruotsi puuttui helmikuussa Ahvenanmaan tilanteeseen. Pian tämän jälkeen myös saksalaiset tekivät ratkaisun, jota aktivistit olivat heiltä odottaneet suursodan alusta alkaen, ja päättivät tehdä intervention saarille. Tukholmassa hanke ei herättänyt enää innostusta, vaan ristiriitaisia tunteita. Muodollisesti aloitteen Saksan interventiosta teki Hjelt, mutta toimenpide tapahtui Ludendorffin erityisestä toivomuksesta. Saksalla ei ollut erityisiä aluevaatimuksia saarten suhteen. Auswärtiges Amtin piirissä esitettiin tosin edelleen ajatuksia, että alue olisi luovutettava Ruotsille. Ludendorff oli kuitenkin tällaista ratkaisua vastaan, sillä kohdetta voitaisiin tarvita Saksan uusien sotatoimien yhteydessä. Itämeri oli nyt ”Mare Germanicum". Suursodan viimeisten hetkien koittaessa Saksa, Ruotsi ja Suomi päättivät lopullisesti, että venäläisten Ahvenanmaalle rakentamat linnoitukset oli hävitettävä. Vuoden 1918 päättyessä Saksa otti puolueettoman asenteen Ahvenanmaan kysymykseen, joka kiristi pitkän aikaa Suomen ja Ruotsin suhteita.