TURUN YLIOPISTO
Historian laitos Yleinen historia
IHO, HEIKKI: Ruotsi ja Neuvostoliiton uhka 1942-1949Pro gradu tutkielma 322 s.
Toukokuu 1991
Tutkimukseni käsittelee Neuvostoliiton vaikutusta Ruotsin viralliseen ulkopolitiikkaan ja yleisen mielipiteen kannanottoihin. Syksyllä 1942 alkoi Ruotsin poliittinen asema radikaalisti muuttua Neuvostoliiton sotaonnen käännyttyä. Päätän tutkimukseni vuoteen 1949, jolloin Pohjolan valtiot olivat jakautuneet liittoutumiin. Mikä oli Euroopan voimakkaimmaksi valtioksi nousseen Neuvostoliiton ote Ruotsiin? Joutuiko Ruotsi Suomen tavoin tekemään myönnytyksiä Neuvostoliitolle? Miten Neuvostoliiton uhka vaikutti erityisesti Ruotsin Suomen politiikkaan? Minkälaisia intressejä Neuvostoliitolla ja länsivalloilla oli niiden Ruotsin politiikassa? Tutkimukseni, josta ei ole tehty varsinaista linjatutkimusta pohjautuu lähinnä Ruotsin ulkoministeriön diplomaattiselle kirjeenvaihdolle, muistelmille, lehdistömateriaalille ja tutkimuskirjallisuudelle.
Ruotsi lopetti Neuvostoliiton painostuksesta saksalaisten kauttakulkuliikenteen elokuussa 1943 ja pyrki vuoden 1944 alusta painostamaan Suomea erillisrauhaan. Maailmansodan seurauksena Neuvostoliitto työntyi Baltiaan ja Itämerelle, Suomi joutui poliittisesti Neuvostoliitosta riippuvaiseksi. Neuvostoliiton varalta voimakkaasti varustautuva pelokas ja toisaalta venäläisiä ihaileva Ruotsi pyrki saavuttamaan Neuvostoliiton luottamuksen puolueettomuuspyrkimyksilleen. Toisaalta Ruotsilla oli jo sodan aikana salaista puolustuksellista yhteistyötä länsivaltojen kanssa, mistä Neuvostoliitto oli tietoinen. Pelosta Neuvostoliittoa kohtaan Ruotsi luovutti Baltian pakolaisia Neuvostoliittoon, eikä vaatinut diplomaatti Raoul Wallenbergin palauttamista. Poliittisista syistä Ruotsi myönsi Neuvostoliitolle miljardiluoton. YK:n rauhanjärjestön epäonnistuttua kylmän sodan myötä pyrki Ruotsi vuosina 1948 49 Neuvostoliiton vastustuksesta huolimatta ainakin muodollisesti puolueettoman skandinaavisen sotilasliiton luomiseen, jotta Tanska ja Norja eivät Natoon liittymisellään aiheuttaisi Neuvostoliiton agressiota Ruotsiin tai Suomeen. Ruotsissa oltiin varsin yksimielisiä liittoutumattomuuden välttämättömyydestä Suomen aseman takia. Kuitenkin Ruotsin hallituksen sisäpiiri tiivisti 1940-luvun lopulla Ruotsin salaisia yhteyksiä Natoon. Toisen maailmansodan seurauksena Neuvostoliitosta tuli Ruotsin hallitseva ulkopoliittinen turvallisuuskysymys. Alistuvasti Neuvostoliittoon suhtautunut Ruotsi voitti siellä kuitenkin tiettyä luottamusta liittoutumattomuuteen pyrkineelle politiikalleen.