TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
HYNYNEN-VÄHÄ-MÄKILÄ, ERJA: Käännetty kertomakirjallisuus Suomen Englannin kulttuurisuhteissa vuosina 1918-1925
Pro gradu tutkielma, 145 s.
Yleinen historia
Marraskuu 1986
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen oli Suomen ja Englannin suhde vuosina 1918-1925, ja miten englantilaisen kertomakirjallisuuden kääntäminen liittyy Suomen Englannin kulttuurisuhteisiin. Tutkielmassa selvitetään Suomessa suomen ja ruotsin kielellä käännetty englantilainen kertomakirjallisuus vuosina 1918-1925. Käännöskirjallisuudessa pyritään selvittämään kuinka paljon, minkä tyyppistä ja miltä aikakaudelta peräisin olevaa kirjallisuutta käännettiin. Käsittely tapahtuu kustantajittain. Tutkielmassa käsitellään Englannin kirjallisuuden historiaa niiltä osin kuin se liittyy em. vuosina käännettyyn kertomakirjallisuuteen.
Englantilaisten käännösten selvittelyssä on käytetty Simo PAKARISEN toimittamaa teossarjaa Suomalainen kirjallisuus 1916 1920, 1921 1923, 1924-1926 sekä Katalog över den svenska litteraturen i Finland teosta. Keskeisenä lähdemateriaalina ovat olleet englantilaisen kertomakirjallisuuden käännökset.
Suomen kielellä julkaistun kustannustuotannon kokonaismäärä oli 8701 teosta. Käännetyn kertomakirjallisuuden määrä oli 1239 teosta eli 14.2 % kustannustuotannon kokonaismäärästä. Englantilaisen kertomakirjallisuuden määrä oli 261 teosta eli 21.1 % käännetyn kertomakirjallisuuden määrästä. Ruotsin kielellä julkaistiin 101 englantilaista käännösromaania. Suomen kielisellä puolella arvokirjallisuuden määrä oli 10 % ja ajanvietekirjallisuuden määrä 90 %. Ruotsin kielisistä käännöksistä n. 1/3 osa oli arvokirjallisuutta ja 2/3 ajanvietekirjallisuutta. Suomen kielinen arvokirjallisuus oli 1800 luvulla tai varhemmin ilmestynyttä. Ruotsinkielinen arvokirjallisuus oli uudempaa ja ajankohtaisempaa. Ajanvietekirjallisuus oli sekä vanhaa että uutta. Rakkausromaanit olivat suosituin käännöskohde. WSOY kustansi lähes puolet suomen kielellä julkaistusta arvokirjallisuudesta, my6s sen kustantama ajanvietekirjallisuus oli korkeatasoista. Otava julkaisi uudempaa arvokirjallisuutta kuin WSOY. Karisto kustansi eniten englantilaista kertomakirjallisuutta. Myös pienkustantamot julkaisivat paljon englantilaisia käännöksiä, jotka olivat pelkästään ajanvietekirjallisuutta.
Kulttuurisuhteissa Suomi suuntautui heimomaihin, Skandinavian maihin ja Saksaa. Kun kulttuurisuhteita tarkastelee tosiaiallisen kulttuurituonnin tasolla, näyttää suuntautuneisuu toisenlaiselta. Silloin havaitaan voimakas suuntaus anglo amerikkalaista kulttuuria kohtaa. Englantilaisen kulttuurin korostunut asema näkyy nimenomaa käännösten suurena määränä.