TURUN YLIOPISTO
Humanistinen tiedekunta
HUOLMAN, ESA: "Preußische Feldmarschälle meutern nicht" Sotamarsalkka Erich von Manstein ja Stalingradin taistelun moraali- ja vastuukysymykset
Pro gradu – tutkielma, 134 s, 6 liites.
Yleinen historia
Joulukuu 2005
Tutkielma käsittelee toisen maailmansodan tärkeänä käännekohtana pidettyä Stalingradin taistelun moraali- ja vastuukysymyksiä sotamarsalkka Erich von Mansteinin osalta. Hitler antoi marraskuussa 1942 Wehrmachtin ehkä suurimmalle strategille Mansteinille tehtäväksi vapauttaa avustushyökkäyksellä (operaatio ”Talvimyrsky”) Stalingradissa saarroksiin joutunut kenraali Pauluksen 6. armeija ja korjata eteläinen itärintama puna-armeijan suurhyökkäyksen jäljiltä. Vapautuksessa Manstein ei onnistunut, mutta hän pystyi taitavasti estämään koko Saksan itärintamaa uhkaavan romahduksen. Monet Stalingradissa taistelleet saksalaiset tunsivat, että 6. armeija uhrattiin kylmästi kokonaisrintaman vuoksi. Moni veteraani katsoi sodan jälkeen, ettei kukaan ylemmistä johtajista ottanut todellista vastuuta tapahtuneesta eikä tehnyt siitä tarvittavia johtopäätöksiä. Mansteinkaan ei ole säästynyt moitteitta. Historiantutkijoiden keskuudessa keskustelussa Mansteinista Stalingradin yhteydessä on havaittavissa sekä hänen toimintansa ymmärtäjiä että toisaalta ankaria kriitikoita.
Pyrin tutkielmassani tarkastelemaan tätä keskustelua sekä luomaan käsitystä Mansteinista Stalingradin yhteydessä hänen omia ja muiden saksalaisten upseerien muistelmia sekä tutkimusta ja dokumentteja kriittisesti vertaillen. Miten hän oli vastuussa satojentuhansien sotilaiden kärsimyksistä ja kuolemasta Pauluksen esimiehenä armeijaryhmä Donin komentajana? Yrittikö hän tehdä kaikkensa pelastaakseen 6. armeijan tuholta vai oliko hän jopa vain tekevinään parhaansa, kuten BEEVOR teoksessaan rohkeasti esittää? Miten tämä inhimillinen katastrofi vaikutti Mansteiniin, hänen näkemyksiinsä sodasta, Hitleristä ja kansallissosialismista?
Tutkimus päätyy siihen johtopäätökseen, että Manstein yritti vakavasti ja rintaman hajoamisen uhallakin vapauttaa motin. Päättäessään ryhtyä vapautusyritykseensä hän kuitenkin tuki samalla Hitlerin kohtalokasta päätöstä pitää Stalingrad hallussa Göringin takaaman ilmahuollon avulla. Ainoa mielekäs ulosmurtautumismahdollisuus olisi ollut heti motin syntyvaiheessa. Jälkikäteen tehdyt vaatimukset, joiden mukaan Mansteinin olisi pitänyt toimia itsenäisemmin Hitlerin tahtoa vastaan pelastaakseen edes osan sotilaista, lyhentää itsenäisellä antautumiskäskyllä sen loppukärsimystä ja Stalingradin vaikutuksesta osallistua Hitlerin hallinnon vastaiseen salaliittoon, ovat moraaliselta kannalta perusteltuja. Pitkään sodassa tasapeliä kaavaillut, preussilaisen sotilaskasvatuksen saanut ja kristilliset arvot omaava Manstein pysyi lojaalisena Hitlerille loppuun asti ja antoi lahjansa rikollisen käyttöön uskoen palvelleensa isänmaataan. Kriitikoiden tulisi kuitenkin ottaa syytöksissään tarkemmin huomioon tapahtuma-aikojen vaikeat ja rajoitetut olosuhteet. Hedelmällinen moraalinen arvio Mansteinista sijaitsee näkemykseni mukaan hänen kriitikoidensa ja ymmärtäjiensä näkemysten synteesissä. Jatkossa aihetta voisi vielä tarkentaa esimerkiksi mahdolliset Venäjän arkistoissa tai yksityisten henkilöiden hallussa olevat asiakirjat. Myös lisähaastattelut saattaisivat lisätä ymmärrystämme hänen ja muiden sotilaskomentajien toiminnasta Hitlerin Saksassa sekä yleensäkin politiikan ja sotilaiden usein ongelmallisesta suhteesta.
Asiasanat: Manstein, Stalingrad, 6. armeija, Hitler, moraali, vastuu, vastarinta