TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
HUHTA, MIIKA: Siirtolaisuus Suomesta Kanadaan ennen ensimmäistä maailmansotaa ja suomalaisten sijoittuminen Kanadaan.
Pro gradu tutkielma, 108 s., 22 liites.
Yleinen historia.
Huhtikuu 1982.
Tutkimuksessa tarkastellaan siirtolaisuutta Suomesta Kanadaan ennen ensimmäistä maailmansotaa, joka lopetti siirtolaisuuden lähes kokonaan. Näkökulmia on työssä lähinnä neljä. Ensimmäinen on siirtolaisuuden määrällinen volyymi. Toinen on se, poikkesiko Suomen Kanadan siirtolaisuus Suomen kokonaissiirtolaisuudesta lähtöalueiltaan tai siirtolaisten rakenteen osalta. Kolmanneksi tutkitaan siirtolaisten sijoittumista Kanadan eri osiin ja suurimpia suomalaiskeskittymiä. Neljäs näkökulma on Kanadan siirtolaispolitiikka yleensä ja erityisesti Suomeen kohdistuvana. Koko ajan pyritään vertailemaan Suomen Kanadan siirtolaisuutta muiden maiden Kanadan siirtolaisuuteen.
Keskeisenä lähderyhmänä siirtolaisten lähtöalueiden ja koostumuksen osalta ovat olleet vuosien 1873, 1882, 1890, 1905 ja 1913 kaikkia suomalaisia siirtolaisia koskevan, ATK menetelmällä suoritetun demografisen tutkimuksen tilastot. Otosvuodet on valittu siten, että ne ajallisen kattavuuden lisäksi ovat olleet sellaisia, että noina vuosina lähti Suomesta runsaasti siirtolaisia. Suomalaisten sijoittumista Kanadaan on tutkittu lähinnä Kanadan virallisten väestönlaskentojen avulla. Tässä on käytetty vuosia 1901, 1911 ja 1921. Kdyt6ssd on ollut myös eri maiden virallisia siirtolaistilastoja. Kanadan siirtolaispolitiikan osalta keskeisen lähdemateriaalin muodostavat Kanadan siirtolaislait vuosilta 1906 ja 1910. Maan viranomaisten mielenkiintoa suomalaisiin valaisevat eräät saatavilla olleet raportit. Lisäksi työssä on käytetty kirjallisuutta, sekä tutkimuksia että yleisesityksiä.
Tutkimuksessa on tultu siihen tulokseen, että siirtolaisuus Suomesta Kanadaan alkoi 1870-luvun alussa. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Kanadaan saapui yli 20 000 suomalaista siirtolaista. Siirtolaisten lähtöalueet poikkesivat jossain määrin muun siirtolaisuuden lähtöalueista. Keskeiset alueet sijaitsivat eteläisellä Etelä Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä, Lounais-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Muulta rakenteeltaan siirtolaisuus ei paljon Suomen kokonaissiirtolaisuudesta poikennut. Määrällisesti Kanadan suosio ei kertaakaan noussut edes lähelle Yhdysvaltoja; osuus vaihteli 5 %:sta 20 %:iin. Lähtöalueiden eroavaisuus johtui lähinnä kahdesta seikasta. Kyseisten alueiden siirtolaisuus alkoi myöhemmin kuin koko siirtolaisuuden. kannalta keskeisten alueiden siirtolaisuus. eikä Yhdysvaltoihin muuton traditiota ollut vielä päässyt syntymään. Samaan aikaan Kanadan propaganda Suomeen voimistui, ja uudet siirtolaiset saattoivat valita myös sen. Kanadan kiinnostusta Suomea kohtaan selittää se, että Suomi kuului osana Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan, josta siirtolaiset yleensäkin haluttiin.
Kanadassa keskeinen suomalaisprovinssi oli Ontario, missä heistä asui noin 60 %. Suomalaisista asui maaseudulla noin 70 %, suuri osa heistä pienissä maatalousvaltaisissa maalaiskunnissa. Kokonaisuuten maanviljelijöitä haluavat kanadalaiset onnistuivat suomalaisten osalta siirtolaispolitiikassaan melko hyvin.