TURUN YLIOPISTO
Historian laitos, Humanistinen tiedekuntaHIEKKANEN PETRI JUHANI: Panaman kanava 1870-1914. Uuden modernin maailman suunnannäyttäjä - olemassa olevasta todelliseen.
Pro gradu -tutkielma, 99 s.
Yleinen historia
Marraskuu 2006
Otsikon alla käsittelen kanavaa Panamassa ja sen rakentamista. Johdannossa otetaan katsaus alueen typo- ja hypografiaan. Alueen alkuperäisväestö, kasvisto ja eläimet käsitellään myös tässä luvussa. Vuosiluvuista huolimatta aihe pitää sisällään laajemman kokonaisuuden, joka käsittää esihistoria- ja historiatietoa. Kanavasta tuli osa ihmisen tärkeää kulttuuriympäristöä. Poliittisesti uuden demokraattisen ja uuden retorisen puhetavan oppimisen alueella tähän oli pakoittavina tekijöinä demograafiset tekijät ja auttavina, eteenpäin vievinä, tekniset tosiasiat. Aiheessa kosketellaan uusia kansainvälisiä keskusteluareenoita fyysisinä ja uuteen sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvinä tekijöinä. Tiedeyhteisön kehittyminen ja uusien hermeneuttis-fenomenologisten teoreettisten oppien esiin tunkeutuminen oli omiaan kehittämään uusien asioiden esiinmarssia, ajattelu kehittyi. Ajan kuvaan sopi tuotteet ja tuotemoraalin kehittyminen yksilö ja yhteisötasolla. Eri ihmisryhmien laajeneva vapaa-aika ja siihen liittynyt matkailu toi nämä asiat useampien ihmisten tietoisuuteen.
Teoreettinen osuus perustuu Friedrich Hegelin yksilö- ja yhteisötutkimukseen. Samojen asioiden parissa, operoivat Auguste Comte ja Sartre. Teknisen osaamisen valoittajina olivat Timo Myllyntauksen kirjoitukset teoreettisesta tekniikan ja teknologian ymmärtämisestä. Ulko- ja sisäpoliittinen teoria syntyi luodaten Yhdysvaltain diplomaattinen historia läpi sopimusten, Findling John E, ja teoreettisen American Foreign Relationin kautta käytännön diplomaattiseen osaamiseen, Pratt Julius W. ja Bemis Samuel Flagg.
Työ on pitkän ja suuren 80 kilometrisen rakennuksen muuttuminen kaaosta selventäväksi mikroskooppiseksi kokonaisuudeksi ja on täten avaruusteoria kokonaisuuden finaalinen selvennys. Uudet keksinn6t ohjasivat omalla sarallaan aatteellisen vuorovaikutuksen kasvuun. 1826 alkanut panamerikkalaisuus ei varsinaisesti "täyttynyt" vielä 1800-luvulla mutta se ei voinut olla olematta vaikuttavana tekijänä itse prosessissa. Lähtökohtana oli eri maiden ja niiden johtohenkilöiden sopivan ajankohdan odottelu. Sisä- ja ulkopolitiikassa konkordiaalinen konventio yhdistyi ajalle sopivaksi mahdollisimman hyväksi tavaksi. Läntisessä maailmassa syntyi liturginen tapa toimia sisä- ja ulkopolitiikassa. Julkisen ja yksityisen yritysmaailman esittäjänä "yritys" ei ollut tyyppiesimerkki, vaikkakin se sitä ehkä sellaisena voidaan pitää tuon ajan suurhankkeissa. Sen sisällä oli omat mielenkiintoiset piirteensä. Henkilötasolla yritysjohto oli suorassa, vastuussa suurvallan hallinnolle. Ajalle ominaisena piirteenä monet infrastruktuurin rakentamishankkeet olivat jokapäiväistä leipää, joten maaisä saattoi osittain tyytyä katselemaan hankkeiden etenemistä. Hanke oli hyvä ase sisäpoliittisessa valtataistelussa. Talous ja sen päättäjät toimivat omalla tahollaan politiikkaan tukien, marssijärjestykset. Termistössä lähestytään prioorisen sisämeri ja ulkomeriajattelun kautta omakuvallisen avaruustietoisuuden lisääntyessä kansainväliseen panamerikkalaisuuteen ja interventioiden ja invaasioiden kautta. imperialismiin. Tätä tuki uusi ismien maailma. Taiteissa naturalismi opetti lähestymään raja-alueita ja siihen liittyvää prioriteetti - a prioriteetti ongelmaa. Raja-alueille syntyi priorisia piirteitä, mutta asioissa sen sijaan saattoi alkaa ilmetä uusia priorisuuksia. Yhdysvaltain ulkopolitiikka oli hyvin protektiivisprogressiivista, vahvuus.Asiasanat: Panama, Panaman kanava (Isthmian canal, path, land devided), Theodore Roosevelt, Yhdysvallat ulkopolitiikka, Monroe-oppi, Ranskan Panaman kanava, Suezin kanava, Phillippe Bunau-Varilla, naturalismi, William Howard Taft, George W. Goethals, W.C. Gorgas, keltakuume, malaria, David Mccullough (tutkija).