TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/Humanistinen tiedekuntaHENRIKSSON, PASI: ”Sivilisaation ja kristillisyyden valtava taantuminen” Winston Churchillin suhtautuminen Irlannin kriisiin vuosina 1919-1922
Pro gradu –tutkielma, 142 s., 7 liites.
Yleinen historia
Elokuu 2001
Tutkimus käsittelee Winston Churchillin suhtautumista sota- ja siirtomaaministerikausillaan Irlannissa tapahtuneeseen prosessiin, jossa Britanniaan unionisuhteessa olleesta Irlannista väkivaltaisuuksien, sodan ja myöhemmin neuvottelujen kautta tuli Britannian dominio, sekä sitä seuranneeseen sisällissotaan. Churchillin suhtautumisesta Irlannin 1920-luvun alun kriisiin ei ole tehty kattavaa tutkimusta, vaikka Churchillia muuten on tutkittu paljon. Tämän tutkimuksen tärkeimpänä lähdeaineistona ovat olleet Churchillin elämäkerran yhteydessä julkaistut alkuperäismateriaalia sisältävät lisäosat sekä kabinettisihteeri Thomas Jonesin päiväkirjat. Myös Churchillin omia teoksia sekä aikalaiskirjallisuutta ja muistelmia on käytetty runsaasti
Churchillin asenteissa ja toiminnassa kriisin aikana vuorottelivat opittu varovaisuus ja luontainen räväkkyys. Varovaisuus oli peräisin pääasiassa 1910-luvun alun tapahtumista, jolloin Churchill joutui mukaan osittain vasten tahtoaan Irlannin asemasta käytyyn väittelyyn. Tosin myös historian tuntemuksella ja hänen isänsä sekä isoisänsä huonoilla kokemuksilla Irlannin kriisin hoidosta oli varovaisuutta lisäävä vaikutus. Kriisin edetessä Churchillin politiikan tekoon yleisesti kuulunut luontainen räväkkyys tuli yhä hallitsevammaksi ja varovaisuus sai väistyä.
Tutkimus osoitti Churchillin suhtautumisessa Irlannin kriisiin olleen neljä erilaista jaksoa. Sotaministerikaudellaan Churchill oli varovainen ja myötäili pääasiassa pääministeri Lloyd Georgea. Linja muuttui siirtomaaministerikauden alussa kantaaottavammaksi, mutta samalla Churchill oli hieman syrjässä päätöksenteosta. Vuoden 1921 lopusta alkoi Churchillin vastuullisin ja samalla eniten kunniaa tuonut jakso, jolloin hän myös osallistui kaikkein aktiivisimmin kriisin hoitoon. Tilanne kuitenkin muuttui varsin pian lukuisten konfliktien ja myöhemmin sisällissodan johdosta vähemmän kunniakkaaksi ja Churchillin toiminta lähinnä rutiininomaiseksi. Jaksot Churchillin suhtautumisessa määrittyivät itse kriisissä tapahtuneilla muutoksilla, mutta myös muutoksilla hänen poliittisessa asemassaan ja roolissaan.
Churchillilla painottuu läpi kriisin kaksi asennetta. Churchill pyrki ensinnäkin Irlannin kriisin avulla edistämään omaa asemaansa. Tämä näkyi erityisesti siinä, ketä hän myötäili kriisin eri vaiheissa: kriisin alussa vahvaa pääministeriä ja kriisin edetessä yhä enemmän alahuonetta ja yleistä mielipidettä. Myös muut henkilökohtaiset edut ovat todennäköisesti vaikuttaneet Churchillin toimiin kriisin aikana, sillä Churchill halusi turvata Irlannissa sijainneen perintökartanonsa vakaan tuoton ja Ulsterissa asuvan tätinsä turvallisuuden. Toinen vallitseva asenne oli imperiumin edun turvaaminen. Churchill ei ollut kriisin missään vaiheessa valmis antamaan Irlannille itsenäisyyttä, koska se olisi hänen mukaansa vaarantanut imperiumin puolustuksen. Myös Ulsterin aseman turvaamista Churchill piti hyvin tärkeänä.
Asiasanat: Churchill, Winston, historia, Irlannin kriisi, Irlanti : historia : 1920-luku, Iso-Britannia : historia : 1920-luku, nationalismi