TURUN YLIOPISTO
Historian Laitos

HEINONEN, MERI: Kristuksen morsiamet - Naisen olemus sydänkeskiajalla Mechthild Magdeburgilaisen ja Mechthild Hackebornilaisen tekstien kautta.

Pro gradu -tutkielma, 135 s.
Yleinen historia
Lokakuu 1996


Mechthild Magdeburgilainen (1207/1210-1282) oli sydänkeskiaikainen beginimystikko. Hän vietti nunnille tyypillistä elämää kuulumatta kuitenkaan mihinkään viralliseen järjestöön. Mechthild Hackebornilainen (1241/2-1298/9) puolestaan oli sistersiläisnunna, jolla myös oli mystisiä kokemuksia. Mechthildit elivät lähes samalla alueella Saksissa ja viettivät kymmenen vuotta samassa Helftan luostarissa. Mechthildit edustivat 1200-luvulle tyypillistä uskonnollisuutta ja olivat osoitus naisten kiihkeästä halusta päästä mukaan harjoittamaan apostolista elämää.

Tarkastelen Mechthildien mystisistä kokemuksista kirjoitettujen tekstien, das fliessende Licht der Gottheit ja Liber Specialis Gratiae, avulla keskiaikaista uskonnollista maailmaa ja erityisesti sen naiskuvaa. Mystinen kokemus oli naisille kaksiteräinen miekka. Toisaalta se antoi valtaa, olihan kyseessä Jumalan sanan välittäminen, mutta toisaalta julkisesti saarnaavaan ja opettavaan naiseen suhtauduttiin epäluuloisesti.

Tutkimuksessani selvitänkin kristinuskoon liittynyttä naisvihamielisyyttä ja seksuaalisuuden torjuntaa historiallisena ilmiönä sekä Mechthildien suhtautumista tähän ajatteluun. Naiset havaitsivat kirkon kielteisen suhtautumisen, mutta heillä oli myös myönteisiä kokemuksia omasta sukupuolestaan. Toisaalta pyrinkin näkemään naiseuden positiivisia puolia kristillisessä retoriikassa ja naisten tapaa käyttää näitä naiskuvia. Mechthildien kautta onkin mahdollista havaita, että naiseen saattoi liittyä hyviäkin ominaisuuksia.

Mechthildit kertovat myös eräänlaisesta sukupuolettomuudesta, joka naisten oli mahdollista saavuttaa neitsyyden avulla. Naiselle asema Kristuksen morsiamena eli puhtaana neitsyenä takasi tasavertaisen kohtelun kirkon hierarkiassa pappien ja munkkien rinnalla. Kristuksen morsian -idean kautta naiset saattoivat myös käyttää perinteistä vapaampaa kuvakieltä ja kokea itsensä vahvoina ja miehisiäkin ominaisuuksia omaavina hahmoina. Mechthildien tekstit välittävät monitahoisen kuvan keskiaikaisesta naiseudesta ja valottavat osaltaan kristinuskon naiskäsityksiä avaten oven laajempaan tulkintaan kuin perinteinen Eeva/Maria –dikotomia.