TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/ Humanistinen tiedekuntaHEINÄNEN, JUHA: Ritarius Jean de Wavrinin (n.1400-1474) kronikassa
Pro gradu-tutkielma. 169 sivua.
Yleinen historia
Elokuu 2000
Ritariuden on katsottu kohdanneen merkittäviä muutoksia
myöhäiskeskiajalla, jopa niin, että on puhuttu suorastaan ritariuden
rappiosta. Tässä tutkielmassa on perehdytty myöhäiskeskiaikaiseen
ritariuteen melko tuntemattoman burgundilaisen kronikoitsijan ja ritarin
näkemysten kautta.Jean de Wavrin eli noin vuosien 1400 ja 1474 välillä. Hän toimi
nuoruudessaan sotilaana, mutta vanhoilla päivillään siirtyi hovivirkaan
Burgundin herttuan palveluksessa. Rinnakkain hoviuransa kanssa Wavrin
laati Englannin historiasta kokonaisesityksen, joka on ollut tämän työn
päälähteenä.Ritariutta olen käsitellyt kolmen eri ulottuvuuden kautta:
sotilaallisen, aristokraattisen ja kristillisen. Sotilaallisen ulottuvuuden tutkimus on
keskittynyt kahteen pääkysymykseen: miten ritariston sotilaallinen
merkitys muuttui ja miten ritarilliset käytösnormit vaikuttivat sodankäyntiin.Molempiin kysymyksiin vastaus Wavrinin mukaan on, että
ritariudella oli edelleen todellista merkitystä, joskin ritaristo joutui
sopeutumaan muuttuviin oloihin.Ritariutta aristokraattisena hovikulttuurina tutkiessani olen havainnut
Wavrinin samastaneen voimakkaasti ruhtinaan ja ritarin roolit. Tämä käy
ilmi sekä hänen ihannoiduista ruhtinaskuvauksistaan että ritariuden
esiintymisestä aikakauden diplomatiassa. Sen sijaan aikakaudelle
tyypillisinä pidetyistä ritarillisista hovinäytöksistä Wavrin on
kummallisen vaitonainen. Samoin Wavrinilta on hyvin vaikea löytää
viitteitä ritarillisesta naisenpalvonnasta.Ritariuden kristillinen ulottuvuus tulee Wavrinilla esiin
jatkuvasti. Tärkeimmät leikkauskohdat kristinuskon ja ritariuden välillä
Wavrinin kronikassa ovat viittaukset ristiretkiin, joiden ideologia eli
edelleen, ja sodankäyntiin liittyneisiin runsaisiin kristillisiin
rituaaleihin.Kaikenkaikkiaan Wavrinin kronikassa näkyy jälkiä siitä, että
sotakentillä ritaristo joutui sopeutumaan muutoksiin.
Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut varsinaista juopaa ritariuden ja todellisuuden välille.
Sen sijaan Wavrinin kronikassa ei näy juurikaan viitteitä siitä, että ritarius
olisi muuttunut aristokraattisena ideologiana tai suhteessa kristinuskoon.
Asiasanat: ritarilaitos, keskiaika, Ranska, Burgundi, 1400-luku