TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta
HAVERINEN, MERJA: Toiveiden aikakausi – Ciné-Liberté-elokuvajärjestön ideologia ja toiminta kansanrintamahallituksen Ranskassa 1936-1938Tutkielma, 111 s., 9 liitesivua
Yleinen historia
Heinäkuu 2004
Ciné-Liberté-elokuvajärjestö perustettiin keväällä 1936 Ranskassa vasemmiston nousun hengessä. Maassa oli juuri järjestetty vaalit, jossa vasemmiston ja keskustan koalitio kansanrintama oli saanut enemmistön ja sosialistien johdolla oli muodostettu kansanrintamahallitus. Vasemmisto koki Ranskassa koittaneen uuden ajanjakson ja toivoi ripeitä uudistuksia hallitukselta. Ryhmä kommunistista puoluetta lähellä olevia elokuva-alan ammattilaisia ja harrastajia perusti ohjaaja Jean Renoirin johdolla Ciné-Libertén toimimaan heidän vaatimustensa äänitorvena.
Ciné-Liberté-järjestö julkaisi samannimistä lehteä, järjesti elokuvanäytöksiä ja keskustelutilaisuuksia sekä teki dokumentteja ja elokuvia. Tutkimuksen kannalta keskeisiksi nousevat Ciné-Liberté-lehti ja ryhmän tekemät elokuvat Elämä on meidän (Ranska 1936) sekä Marseljeesi (Ranska 1938). Niiden kautta voi tarkastella järjestön ideologiaa ja näkemystä yhteiskunnasta samoin kuin heidän elokuva-alaan liittyviä pyrkimyksiään. Järjestön toiminta heijastaa myös laajemmin ranskalaisen vasemmistoälymystön mielipiteitä tuona aikana sekä suhtautumista kansanrintamaan.
Ciné-Liberté aloitti toimintansa Elämä on meidän –elokuvaa tehtäessä. Tämä kommunistisen puolueen rahoittama elokuva kuitenkin joutui sensuurin kieltämäksi ja näin Ciné-Liberté-lehden ensimmäiset numerot keskittyivätkin pitkälti sensuurin vastustamiseen. Järjestö oli myös itsessään keino kiertää sensuuria, sillä kiellettyjä elokuvia sai esittää yksityisnäytöksissä. Sensuuria kohti hyökättiin lehdessä vahvasti ja poliittinen sensuuri nähtiin porvarillisuuden linnakkeena, joka tulisi luhistumaan uuden yhteiskuntajärjestelmän myötä. Kansanrintamahallituksen toivottiin poistavan sensuuri ja pettymys oli suuri, kun näin ei tapahtunutkaan.
1930-luvun loppupuolella vasemmiston painavin tehtävä oli taistella fasismia vastaan. Myös Ciné-Liberté lähti mukaan taistoon, vaikka käsittikin – ajan vasemmiston yleiseen tapaan – sanan ”fasismi” varsin väljästi ja liitti fasismin tiivisti porvarillisuuteen. Ranskan elokuvateollisuuden tuottajia ja levittäjiä arvosteltiin ankarasti porvarillisuudesta ja nähtiin elokuva-alan jopa olevan fasistien käsissä. Etenkin kaupallinen uutisvälitys edisti järjestön mukaan fasistista propagandaa, joka ulkomailta oli levinnyt Ranskaan. Ciné-Liberté näki tärkeäksi tehtäväkseen taistella riippumattoman ja omasta mielestään objektiivisen uutisvälityksen puolesta.
Järjestön mukaan elokuva-alan uudelleenjärjestely oli välttämätöntä. Näin päästäisiin aidompiin tuotantoihin, joissa kansalle tarjottaisiin sitä elokuvaa, mitä he todella haluavat nähdä. Laatu ja ranskalaisen elokuvan asema paranisivat. He pyrkivät itse toimimaan esimerkillisesti ja lähtivät tekemään Marseljeesi-elokuvaa yhteisöllisenä ponnistuksena, joka oli tarkoitus toteuttaa ilman elokuva-alan johtajia ja saada rahoitus elokuvaan suoraan kansalta. Hanke ei kuitenkaan toteutunut toivotulla tavalla, vaan rahoitus tuli hankkia muualta.
Ciné-Liberté kiinnitti huomiota työläisiin ja liittyi tässä laajempaan tendenssiin, jossa vasemmistoälymystö ojensi kätensä työväenluokkaa kohti. Samalla järjestö vastasi kansanrintaman pyrkimyksiin yhdistää intellektuellit ja työläiset taisteluun fasismia vastaan. Kansanrintamahallitus lienee kuitenkin aiheuttanut pettymyksen myös Ciné-Libertélle kieltäytyessään lähtemästä puolustamaan Espanjan tasavaltalaisia Francon monarkistijoukkoja vastaan Espanjan sisällissodassa. Järjestö pyrki vaikuttamaan omalla tavallaan ja teki sekä levitti useita sisällissodasta kertovia dokumentteja ja uutiselokuvia. Muuten järjestö korosti rauhanomaisuutta ja sitoutui järjestyksen ylläpitoon Ranskassa; vallankumouksellisuutta kaihdettiin ja väkivaltaa kehotettiin välttämään. Tämä noudatti kommunistisen puolueen ja kansanrintamahallituksen linjoja.
Kansanrintamakausi päättyi nopeasti ja uudistuksista huolimatta oli monelle vasemmistolaiselle pettymys. Tämä heijastui myös Ciné-Libertén toiminnassa. Vaatimukset sensuurin poistamisesta vaimenivat alun kärjekkyyden jälkeen eikä järjestö saanut läpi vaatimuksiaan elokuva-alan uudelleen järjestelyistä. Marseljeesin tekemisen aikana syntyneet säröt laajenivat nopeasti syviksi kuiluiksi ja elokuvan ensi-illan koittaessa entiset järjestön jäsenet kirjoittivat kitkeriä arvosteluja elokuvasta ja ohjaaja Jean Renoirista. Odotukset, joita kohdistettiin sekä kansanrintamaan että Ciné-Libertéhen jäivät täyttymättä.
Asiasanat: Ranska, vasemmistoliikkeet, kansanrintama, ideologia, aatehistoria, elokuva, Jean Renoir