TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta

HAUKKA, JUHANI: Kunniaa, kuolemaa ja kunnon kemuja, Sotamarsalkan mielenmaisema aavikkosodassa 1942 – 43; Bernard Law Montgomery ja Erwin Rommel

Pro gradu -tutkielma, 152 sivua, sisältäen 5 liitesivua.
Yleinen historia
Toukokuu 2005


Pohjois–Afrikan aavikolla käytiin vuosina 1941 – 1943 osa toisen maailmansodan ratkaisevista taisteluista. Niiden taustalla oli Italian pyrkimys valloittaa itselleen alueita Pohjois–Afrikasta. Italian heikko menestys aavikolla sai Adolf Hitlerin lähettämään sotanäyttämölle saksalaisia joukkoja, joiden johtajaksi hän valitsi Erwin Rommelin. Akseliliittolaisten alun menestyksen ja pitkän etenemisen jälkeen Bernard Law Montgomeryn komentama brittien 8. Armeija onnistui pysäyttämään Rommelin joukot elokuussa 1942 Alam Halfan taistelussa ja lyömään ne lokakuussa El Alameinissa. Rommelin joukot perääntyivät Egyptistä Tunisiaan, jossa ne antautuivat keväällä 1943.

Tutkielmassa tarkastellaan Bernard Law Montgomeryn ja Erwin Rommelin kohtaamista aavikolla vuosina 1942 – 1943. Tutkimukseni pääkohde ja tarkoitus on havainnoida Montgomeryn ja Rommelin tunteita, reaktioita ja motiiveita aavikkosodan aikana ja tarkastella niihin vaikuttaneita taustasyitä. Se miten aavikkosota yleisemmin näyttäytyy tällä tavalla tarkasteltuna, on työn toinen, joskin ensisijaista tutkimustavoitetta seuraava kiinnostuksen kohde. Tutkielmassa käytetään psykohistoriallista lähestymistapaa, jonka perusteemana on vastata kysymykseen ihmisen motiiveista ja niiden vaikutuksesta yksilön toimintaan. Käsitteellä ”mielenmaisema” tarkoitan yksilön tunteiden, motiivien ja niihin vaikuttaneiden taustatekijöiden yhteiskuvaa. Tämän kuvan havainnointi ja esiinpiirtäminen on tämän työn tavoite, olemus ja sielu. Työni noudattaa metodia, jota olen kutsunut narratiiviseksi analyysiksi. Tämä tarkoittaa tutkimuksen dramaturgista etenemistä ensimmäisestä havainnosta toiseen, mahdollisesti helpommasta vaikeampaan.

Rommelin toiminnan keskeisin taustatekijä oli Adolf Hitler, jonka erityiseen suosioon Rommel nousi. Hitlerin osoittaman luottamuksen seurauksesta Rommelista kehittyi hyvin itsenäinen komentaja. Kun sota kääntyi El Alameinissa tappiolliseksi, Hitlerin luottamus Rommeliin päättyi. Rommelille tämä oli kova paikka ja hän yrittikin koko aavikkosodan loppuajan palauttaa menetetyn luottamuksen takaisin henkilökohtaisilla vetoomuksilla ja mielenosoituksellisella toiminnalla. Rommelin mieliala vaihteli aavikkosodan aikana hänen ja Hitlerin välisen suhteen mukaan ja vaikutti suuresti hänen toimintaansa. Rommel oli kiinnittäytynyt Hitleriin hyvin vahvasti ja tämän osoittama luottamus ja sen menettäminen merkitsi hänelle hyvin paljon. Tähän suhteeseen näyttää vaikuttaneen keskeisesti Rommelin isä, joka ei osoittanut luottamusta poikaansa kohtaan. Myös Rommelin omalla perheellä oli suuri vaikutus hänen mielialoihinsa aavikkosodan aikana.

Montgomeryn toimintatapoihin aavikkosodassa näyttävät vaikuttaneen hänen lapsuutensa kokemukset. Hänen lapsuudestaan juontuva aggressiivisuutensa, narsistisuutensa ja epävarmuutensa vaikutti hänen toimintaansa hyvin suuresti. Montgomeryn varovaisuus, periksiantamattomuus, sodasta innostuminen ja sen kokeminen kauniina sekä nauttiminen huomion keskipisteenä olemisesta näyttävät juontuvan hänen lapsuudestaan ja antavan leiman hänen toiminalleen ja yhdessä Rommelin kanssa koko aavikkosodan tapahtumille.

Keskeisimpinä lähteinä työssä on käytetty Montgomeryn ja Rommelin kirjeitä, päiväkirjoja ja muistelmia. Molemmista komentajista tehty tutkimuskirjallisuus muodostaa taustan työlle. Työssä on käytetty myös kuva-, filmi-, ääni- ja haastattelumateriaalia.

Asiasanat:
Montgomery, Rommel, psykologia, psykohistoria, toinen maailmansota, Pohjois-Afrikka