TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
HARALD, MARKUS: Baltian kysymys ja suhteet Venäjään Bismarckin politiikassa
Pro gradu tutkielma, 118s
Yleinen historia
Huhtikuu 1978
Baltia on muodostanut Itämeren piirissä Venäjän ja Länsi Euroopan välisen kaupan kannalta erittäin tärkeän alueen. jonka omistukseen kaikki tärkeimmät Pohjois Euroopan vallat ovat vuorollaan pyrkineet. Tarkasteltaessa ongelmaa Preussi-Saksan kannalta lisää mielenkiintoa se, että Baltiassa oli keskiajalta saakka pitänyt saksalainen vähemmistö (alle 10 % väestöstä) - lähinnä ylin aateli valtaa käsissään. 1860 luvulta alkaen Venäjän hallituksen toimet alkoivat vähitellen murentaa sekä saksalaisten asemaa Baltian sisällä että Baltian erikoisasemaa Venäjän monikansallisen imperiumin sisällä. Mikä oli Preussi-Saksan suhtautuminen saksalaisiin heimoveljiin Baltiassa tänä aikana. jolloin Saksa oli kokenut kansallisen yhdistymisen, ja ottaen huomioon, että v:n 1848 vallankumousliikehdinnän luomassa tilanteessa yritettäessä kansallista yhdistymistä Frankfurtissa, keskusteltiin myös siitä, olisiko ”veljet” Baltiasta pyydettävä mukaan keskusteluihin. Mikä oli suhtautuminen parisen vuosikymmentä myöhemmin?
Tultuaan Preussin pääministeriksi (v. 1862) Bismarck puuttui v. 1865 Baltian uskonnollisiin oloihin ja valitti venäläisille näiden menettelystä alueen luterilaisia kohtaan, mikä oli suututtanut koko läntistä maailmaa ja oli saattava mahdollisen Preussin maapäivillä esitettävän välikysymyksen muodossa hänen venäläisystävällisen politiikkansa arvostelun kohteeksi. Interventio oli tavaltaan ja muodoltaan erittäin varovainen, lisäksi hän vakuutteli Venäjän hallitukselle toimenpiteensä päämääränä olleen vain molempien maiden edun eikä suinkaan puuttumisen Venäjän sisäisiin asioihin. Bismarckin interventio sai venäläiset kuitenkin ottamaan Baltian uskonnolliset olot tarkastelun alle ja sitä myötä myös niiden kohentamiseen.
Tämän jälkeen Bismarckin politiikassa alkoi ankara ja johdonmukainen non intervention kausi. Johtaessaan suurvalloista selvästi heikoimpana pidettyä Preussia, joka ei vielä ollut näkyvästi lähtenyt kansallisen yhdistämisen tielle, hän oli katsonut voivansa ottaa esille Baltian uskonnolliset olot. Sotilaallisesti vahvan, kansallisesti yhdistyneen Saksan johtajana Bismarckin asema oli aivan toinen. Saksan laajenemisaikeita pelättiin sekä Länsi Euroopassa että etenkin Venäjällä ja täällä nimenomaan Baltian suuntaan. Bismarckille Saksa oli kuitenkin ”tyydytetty” - sillä ei ollut laajenemisaikeita mihinkään suuntaan. Vakuuttaakseen Euroopan tästä ja samalla turvatakseen Saksan saavutukset hän asetti politiikkansa päämääräksi rauhan ja ulkopoliittisen stabilisaation. Paras tie tähän oli kolmen konservatiivisen keisarikunnan, Saksan. Venäjän ja Itävalta Unkarin yhteistyö, joka muutenkin oli lähellä Bismarckin konservatiivista mielenlaatua, ja josta oli vakuuttavaa näyttöä 1800 luvun alkupuolelta. Venäjän suhteiden tärkeyden vuoksi oli vältettävä ristiriitoja maiden välillä. Eräs tekijä tässä oli Baltia. Se ja alueen saksalaiset oli uhrattava suuremman päämäärän hyväksi. Tämän Bismarck tekikin johdonmukaisesti.