Hannula, Linda

TURUN YLIOPISTO
Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos / Humanistinen tiedekunta

HANNULA, LINDA: Mallialamainen ja hyvä kristitty – kuinka niitä tehdään. Lastenkasvatuksen ihanteet 1600-luvun lopun Englannissa.

Pro gradu -tutkielma, 111 s.
Yleinen historia
Huhtikuu 2011


Pyrin pro gradu -tutkielmassani selvittämään 1600-luvun lopun opaskirjallisuuden pohjalta, millainen oli lastenkasvatuksen ihanne restauraation jälkeisessä Englannissa. Opaskirjallisuus oli tyypillinen kirjallisuudenlaji uuden ajan alun Englannissa. Näiden kirjojen tarkoitus oli kuvailla lukijalle, mikä oli soveliasta ja tavoiteltavaa käytöstä. Ai­neistoni koostuu kuudestatoista kirjasta tai lehtisestä kolmeltatoista eri kirjoittajalta.

Keskityin tutkimuksessani lasten arvo- ja moraalikasvatukseen. Pyrin löytämään asioita, joista kaikki tai lähes kaikki kirjoittajat kirjoittivat. Oletukseni oli, että tällaiset asiat olivat yleisesti hyväksyttyjä ainakin tietyn yhteiskunnan kerroksen piirissä. Kirjojen kohderyhmästä johtuen tutkimustulokseni koskevat lähinnä ylemmän keskiluokan ja aateliston ihanteita.

Tutkielmassani hain ensinnäkin vastauksia siihen, minkälaisia asioita lastenkasvatus sisälsi, eli mihin lapset pyrittiin kasvattamaan ja mitä ominaisuuksia heille yritettiin opettaa. Toiseksi tarkastelen, kuinka näitä vaatimuksia perusteltiin. Kolmanneksi tutkin suositeltuja kasvatuksen keinoja ja pohdin, mitä nämä keinot kertoivat kasvattajia ja lapsia koskevista käsityksistä.

Käyttämistäni lähteistä hahmottui hyvin yhtenäinen kokonaiskuva kasvatuksen ideaaleista. Lastenkasvatuksen tavoitteena oli ennen kaikkea yhteiskunnan hierarkian ylläpi­täminen sekä maallisen ja hengellisen vakauden säilyminen. Valtion menestyksen nähtiin alkavan perheen sisältä, sen järjestyksestä ja sen sisällä tapahtuvasta kasvatuksesta. Perheen järjestyksen pohjan taas loi lasten kunnioitus vanhempiaan kohtaan ja toisaalta vanhempien huolenpito lapsiaan kohtaan. Saattaa olla, että osa ohjeista, jotka painottavat vakautta, heijastelevat restauraation jälkeistä ilmapiiriä, kaipuuta järjestykseen.

Kuritus oli oleellinen osa kasvatusta, mutta oppaiden kirjoittajat kehottivat välttämään liian ankaraa kuritusta ja suosittelivat ensisijaisesti muita kurituksen muotoja kuin fyy­sisiä rangaistuksia. Kasvatusohjeissa yllättävän keskeiseksi nousi ajatus jokaisen lapsen omasta erityislaadusta. Kasvattajan piti opetella tuntemaan lapsen luonne, jotta hän olisi osannut valita sopivat kasvatuksen keinot ja tavoitteet kullekin lapselle. Myös kiintymyssuhdetta lapsen ja kasvattajan välillä korostettiin, sillä sen katsottiin helpottavan kasvattamista.

Annettuja ohjeita perusteltiin kirjoissa vetoamalla Raamattuun, luontoon, antiikin auktoreihin sekä aikalaisesimerkkeihin. Kannustimina ohjeiden noudattamiseen käytettiin sekä pelottelua että lupausta hyödystä, niin henkilökohtaisella kuin yleisellä tasolla.

ASIASANAT: lapsuus, historia, kasvatushistoria, käytösoppaat, 1600-luku, Englanti