TURUN YLIOPISTO
Yleisen historian laitos
HÄMÄLÄINEN, ILPO: Suomalaisten siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan vuosina 1919-1931: syyt ja voimakkuus
Pro gradu tutkielma 111s., 8 liitesivua
Yleinen historia
Syyskuu 1977.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvitellä 1920-luvun siirtolaisuuden syitä – yleisiä ja yksilöllisiä – ja siirtolaisuuden voimakkuutta maan eri osista verrattuna aiempaan, lähinnä ennen ensimmäistä maailmansotaa tapahtuneeseen maastamuuttoon. Tutkimuksessa analysoidaan myös siirtolaisuudenrakennetta ja pyritään selvittämään, miten yhteiskunnan rakenteiden muutokset heijastuvat siirtolaisuuteen. Populaationa ovat periaatteessa kaikki 1920-luvulla muuttaneet siirtolaiset ja tutkimusalueena koko Suomi.
Tutkimuksen perusmateriaalin muodostavat tilastolliset esitykset kuten Suomen virallinen tilasto, useat ulkomaiset tilastot ja yleisen historian laitoksen keräämä siirtolaishistorian arkisto. Luonnollisesti myös aiempaa tutkimuskirjallisuutta on käytetty, vaikkakin 1920-luvun siirtolaisuus on vielä melko kartoittamaton alue suomalaisessa historiankirjoituksessa.
Tutkimus osoitti, että siirtolaisuuden niin suhteellinen kuin absoluuttinenkin voimakkuus vähentyi kaikkialla Suomessa, jos siirtolaisuutta verrataan ennen ensimmäistä maailmansotaa muuttaneisiin. Kuitenkin voidaan havaita, että siirtolaisuuden maantieteellinen painopiste on muuttunut niin, että se 1920-luvulla oli eteläisessä Suomessa, vaikka Vaasan lääni absoluuttisesti olikin voimakkainta lähettäjäaluetta.
Siirtolaisuus noudatteli melko tarkasti kohdemaiden taloudellisia suhdanteita, eikä kotimainen suhdannekierto pystynyt siihen sanottavasti vaikuttamaan.
Kohdemaat kokivat tutkimusaikana rajoittaa siirtolaisuutta, ja Yhdysvaltain kiintiörajoitukset saivatkin aikaan sen, että suomalaiset 1920-luvulla matkasivatkin pääasiassa Kanadaan. Maailmanlaajuinen lamakausi 1930-luvun alussa tyrehdytti sitten siirtolaisliikkeen täysin.
Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutokset aiheuttivat siirtolaisuuden rakenteessa muutosta; torpparilaki ja maanhankintalait saivat maalaisväestön jäämään kotimaahan ja heidän osuutensa siirtolaisista putosi. Teollis-kaupallisten alojen kehitys sitoi väestöä kotimaahan ja toisaalta aiheutti sangen voimakkaan maassamuuton kohti eteläistä Suomea. Myös siirtolaisten ammattirakenne muuttui töyläisien nostaessa osuuttaan samoin kuin siirtolaisten, joiden ammatti oli tuntematon. Onkin syytä olettaa, että tähän ryhmään kuului perhesiirtolasiksi laskettavaa väestöä. Tätä tukee siirtolaisten ikä-, sukupuoli- ja perherakenteiden analyysit.
Siirtolaisuuden syitä voidaan löytää yhtä monia kuin on siirtolaisiakin, mutta taloudelliset syyt lienevät tärkeimpiä.
Sopeutumisvaikeudet amerikkalaiseen yhteiskuntaan olivat ne pääasiallisimmat syyt, jotka ajoivat siirtolaisista osan takaisin vanhaan kotimaahan.