TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
GRÄNO, PÄIVI MAARIA: Pyyteettömyyttä vai laskelmointia? Norjan ja Ruotsin kehitysavun alkutaival 1950 luvulla
Pro gradu tutkielma, 149 s.
Yleinen historia
Syyskuu 1986
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää niiden kahden Pohjoismaan, jotka antavat tällä hetkellä suhteellisesti eniten kehitysapua maailmassa (v.1986 Norja, Hollanti, Ruotsi) kehitysavun muotoutuminen 1950-luvulla. Tutkielmassa pohditaan niitä ulko- ja sisäpoliittisia, taloudellisia ja eettisiä syitä, jotka olivat Norjan ja Ruotsin bilateraalisen, valtiollisen kehitysavun taustalla aikana, jolloin kansainvälinen kehitysapu syntyi ja em. valtiot tulivat siihen mukaan. Pääpaino tutkimuksessa on kehitysavun motiiveissa, mutta kaikki 1950 luvulla aloitetut projektit eli kehitysapuhankkeet kuuluvat myös tutkimusalueeseen. Projektien motiiveja tarkastellaan sekä antajan että vastaanottajan kannalta, tosin painotetusti pohjoismaisesta näkökulmasta. Tällöin tulevat esille projektien kulku, vastaanotto ja tietyin osin myös lopputulos. Norja edustaa NATO maata ja Ruotsi puolueetonta valtiota. Maita vertaillaan mm. motiivien, projektien hallinnon ja toteutuksen sekä kehitysavusta syntyneen keskustelun osalta.
Tärkeimmät lähteet ovat valtiopäiväkeskustelut, mietinnöt, erilaiset kehitysapuraportit, Ruotsin kehitysapuorganisaation arkisto, muistelmat ja tutkimuskirjallisuus. Tutkimuskirjallisuus on suurimmalta osaltaan pohjoismaista, 1960-luvun lopulta lähtien ilmestynyttä, mutta myös joitakin vastaanottajan kantaa valottavia tutkimuksia on ollut käytettävissä. Pohjoismaisia tutkijoita ovat mm. J.Galtung,H.Pharo, O.Stokke, A.Klausen, Vaalldin Nordberg, L.Berntson ja G. Persson, jotka edustavat eri tieteenaloja (mm. antropologia ja historia). Kehitysmaita edustavat mm. etiopialainen S. Sisaye ja srilankalaiset O.Abhayaratne ja C.Jayewardene.
Liittyminen YK:n laajennetun teknisen avun ohjelmaan ja YK:n roolin painottaminen kansainvälisissä suhteissa olivat tärkeimpiä lähtökohtia kehitysavulle. Kylmän sodan aikana motiivit painottuivat poliittisiksi, jolloin haluttiin tukea lännen vaikutusvallan kasvua kehitysmaissa. Norjassa poliittisista motiiveista puhuttiin avoimemmin kuin Ruotsissa. Taloudelliset motiivit tulivat esille vasta myöhemmin, selvemmin Ruotsissa. Lähetystyöhön perustuneet eettiset motiivit olivat tärkeitä, kun apua perusteltiin kansalaisille. Projektikohteiksi valittiin tuttuja lähetyskenttiä sekä lähinnä YK:n suosituksesta alueita, joita kommunismi näytti uhkaavan. Tiedot kehitysmaista olivat puutteellisia ja asenteellisia, projektien suunnittelu vähäistä ja projektit kärsivät mm. päättäjien, toteuttajien ja vastaanottajien välisistä ristiriidoista ja tavoitteiden erilaisuudesta. Projektityypit olivat kalastus ( Norjan liian kova teknologia + Intia ), ammattikoulutus ( Ruotsin elinkeinoelämän idea + Etiopia ja Pakistan ) ja perhesuunnittelu ( Ruotsi + väestöllisesti ristiriitainen Ceylon ). Ongelmat ja kehitysmaiden toivomukset johtivat 1950-luvun lopulla multilateraali sen avun painottamiseen ja kehitysavun kritiikkiin.