|
TURUN YLIOPISTO FABRIN, SAMUEL: Jumalan luutnanttina maan päällä – Englannin Jaakko I:n käsitykset kuninkuudesta ja kuninkaan asemasta
Pro gradu -tutkielma, 130 s., 2 liitesivua Tutkin työssäni Englannin kuningas Jaakko I:n (1566–1625) käsityksiä kuninkuudesta ja kuninkaiden asemasta suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Lähestyn aihetta Jaakon kirjoituksista vuonna 1616 kootun The Workes -kokoelman tekstien kautta. Siihen on kerätty Jaakon keskeiset pitkät proosatekstit. Tarkastelen kysymyksiä kuninkaan vallan alkuperästä, vallan luonteesta sekä kuninkuuden perusteluista ja ihanteista. Lähtökohtana työlleni on ajatus siitä, että Jaakon kirjoitukset olivat myös vallankäyttöä, jonka kautta hän määritti asemaansa kuninkaana. Skotlannin valtaistuimelta myös Englannin kuninkaaksi nousseen Jaakon kuninkuuteen liittyvä ajattelu pysyi kirjoituksissa johdonmukaisena. Hän oli vakuuttunut monarkian ylivertaisuudesta yhteiskuntamuotona. Jaakko katsoi aikakauden yleisen ajattelutavan mukaan, että vallan alkuperänä oli Jumala. Tämä koski Jaakon ajattelussa myös kuninkaan valtaa: kuningas oli saanut valtansa suoraan Jumalalta. Jaakko kielsi ajatuksen siitä, että Jumalan antaman vallan ja kuninkaan välillä olisi toiminut jonkinlainen välittäjä, esimerkiksi yhteisö. Kuninkuus perustui vahvasti kuninkaan ja Jumalan erityissuhteeseen. Jaakko oli kuitenkin selkeästi irtautunut keskiajan mystisestä kuninkuudesta ja kuninkaan pyhyyden ajatuksesta. Historia ja jatkuvuus olivat Jaakon kuninkuuskäsityksille tärkeitä ulottuvuuksia. Kuninkuuden historiallinen alkuperä oli Vanhan testamentin juutalaisissa kuninkaissa. Jatkuvuuden tärkeys näkyi syntyperän ja yhteyden korostamisessa edeltäjiin niin erilaisissa vallan käytön tavoissa kuin uskonnossakin. Jaakon käsitykset kuninkuudesta ja todellinen ympäröivä yhteiskunta eivät kaikilta osin kohdanneet. Jaakko käsittelikin kirjoituksissaan nimenomaan kuninkuuden teoriaa. Kuningas oli hänen mukaansa suvereeni, mutta yhteiskunnalliset tosiseikat pakottivat Jaakon myöntämään kuninkaankin toimivan tietyissä rajoissa. Hän käsitteli kirjoituksissaan myös kuninkuuden ihanteita ja toisaalta näiden ihanteiden rikkojia ja kannusti hallitsijoita hyvään ja vastuulliseen kuninkuuteen. Teoistaan kuningas oli kuitenkin vastuussa ainoastaan Jumalalle. Tyranniuskaan ei ollut Jaakon mukaan tuonut kansalaisille oikeutta nousta hallitsijaansa vastaan, vaan hän oli alamaistensa taholta loukkaamaton. Jaakko kielsi myös paavin maallisen vallan eikä katsonut hänellä olevan oikeutta vaikuttaa kuninkaiden hallintoon.
Asiasanat
|