TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
ELORANTA, HELENA: Dostojevskin käsitys Venäjän lähetystehtävästä "Kirjailijan päiväkirjan" (1873 1881) mukaan
Pro gradu tutkielma, 251 s.
Yleinen historia
Marraskuu 1990
Tutkielma käsittelee Fjodor Dostojevskin (1821 1881) nationalistista ajattelua 1870 luvun alusta 1880 luvun alkuvuosiin Dostojevskin "Kirjailijan päiväkirjan" pohjalta. Dostojevskin nationalistinen ajattelu huipentui tutkittavana ajanjaksona messianismiksi, ajatukseen, että Venäjällä on erityinen rooli ja tehtävä maailmassa. Ajanjakso oli Dostojevskin elämän ja ajattelun kannalta vakiintumisen aikaa, jolloin hänen ajattelussaan ei tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Tutkielman tärkeimpänä tavoitteena on ollut selvittää Dostojevskin lähetystehtävä ajatuksen luonnetta. Tarkoituksena on ollut selvittää mitä Dostojevski tarkoittaa Venäjän lähetystehtävällä ja miten hän sitä perustelee. Tutkielmassa on myös pyritty etsimään vaikutteita Dostojevskin lähetystehtäväkäsitykselle tarkastelemalla Dostojevskin messianismia yleistä aatehistoriallista taustaa vasten.
Tutkielman päälähteenä on ollut Dostojevskin kirjoittamat artikkelit "Kirjailijan päiväkirja" nimiseen kirjalliseen aikakauslehteen vuosina 1873-1881. Päälähteen ohella olen käyttänyt Dostojevskin "Kirjailijan päiväkirjaa" varten tekemiä muistiinpanoja, hänen kirjeitään ja niitä romaanejaan, jotka ajallisesti ja aiheellisesti ovat relevantteja tutkimuskohteen kannalta.
Tutkimuksessa todettiin, että Dostojevskin lähetystehtäväajatus ei ole ainutkertainen Venäjän historiassa mutta messianistinen korostus on Dostojevskilla voimakkaampi kuin muilla Venäjän 1800 luvun ajattelijoilla. Lisäksi todettiin Dostojevskin läheinen henkinen sukulaisuus slavofiileihin ja jossain määrin myös populisteihin. Dostojevskin lähetystehtäväajatukseen sisältyvät paikoin voimakkaat vaatimukset Venäjän ekspansiivisuudesta kävivät yksiin Venäjän valtion harjoittaman kansallisuus ja ulkopolitiikan kanssa. Dostojevskin mukaan sisäisesti vahva ja kansallisen yhdentymisen kokenut Venäjä pelastaa taantuvan muun maailman. Dostojevskin kritiikki kohdistuu voimakkaana Länsi Euroopan aatteita ja yhteiskuntia sekä Venäjän ei venäläisiä kansallisuuksia kohtaan. Dostojevski kaavaili muutoksen koittavan suuren väkivaltaisen murroksen, yleismaailmallisen suursodan ja vallankumouksen kautta. Muutos merkitsisi venäläisen kulttuurin levittäytymistä siten, että ortodoksisen kristillisyyden periaatteet ovat inhimillisen järjestyksen pohjana lopulta koko maailmassa. Dostojevski paljastaakin kristillisen humanistin ja utopistin puolensa kuvaillessaan Venäjän johdolla syntyvää uutta maailmaa. Ensimmäisessä vaiheessa Venäjän lähetystehtävän toteuttaminen merkitsee slaavien vapauttamista Turkin vallan alaisuudesta slaaveja yhdistävää ortodoksista uskontoa perusteluna käyttäen. Venäjän lähetystehtävä suuntautuu lännen ohella myös Aasiaan, jonne Venäjän on levittäydyttävä. Keinot ihanteelliseen maailmaan pääsemiseksi taas paljastavat hänen reaalipoliitikon puolensa. Kriittisyys nykyisyyttä kohtaan ja utopistisuus tulevaisuuden suhteen on myös osa Dostojevskin kaksinaisuutta. Dostojevskin ajattelun kaksinaisuuden ja ristiriitaisuuden todettiin olevan hänen lähetystehtävä ajatukselleen tyypillistä.