TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
ELMERANTA, MATTI: Kaukoitää koskeneet Woodrow Wilsonin näkemykset ja toimenpiteet vuosina 1898 1913
Laudatur tutkielma, 165 sivua, 4 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 1984
Woodrow Wilson oli Princetonin yliopiston oikeustieteen professori ja vuodesta 1902 lähtien rehtori. Kirjoituksissaan ja poliittisluonteisissa puheissaan hän usein esitti näkemyksiään aikansa maailmantapahtumista. Vuonna 1910 hän siirtyi poliittiselle uralle menestyen niin, että hänestä vuoden 1913 alussa tuli Yhdysvaltain presidentti. Wilsonin jälkeenjääneistä papereista valtaosa on julkaistu tai tullaan julkaisemaan teossarjassa ”The Papers of Woodrow Wilson” (Princeton 1964-). Siihen sisältyvät keskeisimmät tässä tutkielmassa tulkituista lähteistä. Wilsonin toimintaa on tarkasteltu hänen aatemaailmansa ja ajattelunsa läpi.Yhdysvaltain vuonna 1898 valloitettua Filippiinit alkoi professori Wilson vaatia kiplingmäisessä hengessä, että USA:n olisi muitten siirtomaavaltojen rinnalla vastattava kehittymättömien kansojen sivistämisestä. Koska hän uskoi, että orientin maat voisivat edistyä yhteiskunnallisesti vain kristinuskon myötävaikutuksella, hän oli kiinnostunut edesauttamaan kaukoitään suunnattua kristillistä lähetystyötä. Aluksi Wilson ei tajunnut, että filippiiniläisistä valtaosa oli roomalaiskatolisia kristittyjä.
Muutoinkin hän ilmaisi suhtautuvansa ennakkoluuloisesti itämaalaisiin: hän ei esimerkiksi Princetonin rehtorina halunnut kiinalaisia yliopistoonsa. Hänen oli silti kristillis moralistisen aatetaustansa vuoksi vaikea hyväksyä amerikkalaista kolonialismia. Vähitellen hän lakkasikin uskomasta, että imperialismin keinoin voitaisiin alistettuja kansoja sivistää; samalla hänen mielipiteensä kehittyivät muutenkin vapaamielisemmiksi. Ja toimittuaan muutamia kuukausia presidenttinä hän lupasi, että Filippiineille tultaisiin myöntämään itsenäisyys.
Wilsonin presidenttiyden alkuaikana USA:n ja Japanin suhteet kiristyivät, kun USA:ssa säädettiin itämaalaisvastaisia lakeja.
Wilson kuitenkin onnistui tyynnyttämään kiihtyneitä japanilaisia, ja Japanin hallituspiiritkin ilmaisivat arvostavansa hänen sovittelutoimenpiteitään. Kiinan politiikallaan Wilson vuonna 1913 ärsytti Japania ja eurooppalaisia siirtomaavaltoja, kun Yhdysvallat niiden vastustuksesta välittämättä tunnusti Kiinan tasavaltalaishallitukeen. Wilson arvioi USA:n hyötyvän ulkopoliittisesti, kun maan Kiinan suhteita ja Kiinaan suunnattua rahoituspolitiikkaa muotoiltaisiin uudelleen. Hän itse väitti Kiinan politiikallaan edistävänsä maailman demokratisoitumista ja nähtävästi uskoikin toimivansa koko ihmiskunnan parhaaksi.