TURUN YLIOPISTO
Yleinen historia / humanistinen tiedekunta
EKSTRÖM, LARS: Emerson ja eurooppalaiset Ralph Waldo Emersonin mielipiteet, asenteet ja ennakkoluulot kahdella Euroopanmatkalla (1832-33, 1847-48) ja niiden jälkeen
Pro Gradu -tutkielma 136 s., 3 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 1997
Ralph Waldo Emersonia (1803-1882) on sanottu amerikkalaisen kirjallisuuden isäksi. Emerson loi myöhäisromantiikan ja oman unitaristitaustansa pohjalta kirjallisen, uskonnollisen ja filosofisen suuntauksen nimeltä transcendentalismi. Tässä tutkimuksessa Emerson on ennenkaikkea yksilöllinen matkailija varsinaisen grand tourin ajan ja turismin ajan välissä.
Olen tutkinut Emersonin kahta matkaa ja miten ne vaikuttivat hänen näkemyksiinsä eurooppalaisista. Erityisen huomioni kohteena on kronologia, eli miten Emersonin ajatukset muuttuivat matkojen aikana ja niiden jälkeen. Esitänkin kaksi matkaa eräänlaisina matkakertomuksina, joista käy ilmi missä Emerson kävi, keitä hän tapasi ja miten hänen kokemuksensa vaikuttivat hänen omiin näkemyksiinsä. Matkojen ohella on kiinnostukseni kohteena ollut se millaisen kuvan Emerson antaa lukijakunnalleen Euroopan kansoista matkojen jälkeen 1850-luvun tuotannossaan.
Matkojen aikaisia tapahtumia ja Emersonin ajatuksia olen tutkinut pääasiassa hänen päiväkirjojensa ja kirjeidensä avulla, sillä Emersonin matkoja koskevaa tutkimuskirjallisuutta on varsin vähän. Pyrkiessäni selvittämään Emersonin asenteita näiden kahden matkan jälkeen olen tukeutunut hänen 1850-luvun esseetuotantoonsa sekä laajaan tutkimuskirjallisuuteen.
Tutkimukseni keskeinen tulos oli, että käyttämäni aikarajauksen sisällä Emersonin suhtautuminen Euroopan eri kansoihin huononi jatkuvasti. Ainoastaan englantilaisiin Emerson suhtautui jatkuvasti myönteisesti. Tämän esitän johtuvan siitä, että Emerson katsoi englantilaisten ja amerikkalaisten olevan varsin pitkälle samaa kansaa. 1850-luvun esseetuotannossaan Emerson typistää useimmat Euroopan kansat stereotypioiksi, mikä on vastoin romantiikan ja transcendentalismin perusperiaatteita.
Vaikka on osoitettavissa, että Emerson tunsi ajalle ominaisia rotuoppeja, ei häntä tämän pohjalta voida kutsua rasistiksi. Emerson nimittäin vastusti orjuutta ja mustien alistamista yhä kiihkeämmin sisällissodan lähestyessä. Hän myös varoittaa useasti 1850-luvun tuotannossaan rotuoppien vaarallisuudesta. Syyksi Emersonin kielteiseen suhtautumiseen eurooppalaisia kohtaan sekä transcendentalismin ja romantiikan periaatteista luopumiseen olen esittänyt amerikkalaisuuden korostamista. Etelä- ja pohjoisvaltioiden välisten kiistojen kärjistyessä Emerson käyttää eurooppalaisten väheksymistä keinona korostaa amerikkalaisuutta ja Yhdysvaltain yhtenäisyyttä.