TURUN YLIOPISTO
Yleinen historia / Humanistinen tiedekunta
DAHL, HANNELE: The English Malady. George Cheynen (1671-1743) käsityksiä terveydestä ja sairaudesta 1700-luvun alun Englannissa.
Pro gradu -tutkielma 144 s.
Yleinen historia
Marraskuu 2001
Tarkastelen työssäni George Cheynen (1671-1743) käsityksiä terveydestä ja sairaudesta.
Cheyne oli skotlantilaissyntyinen akateemisen koulutuksen saanut lääkäri. Hän kirjoitti useita terveydenhoidon oppaita, joista suosituimpia eli vuonna 1724 julkaistua An Essay of Health and Long Lifea ja vuonna 1733 ilmestynyttä The English Maladyä olen käyttänyt tutkielmani lähteinä. Lisäksi käytössäni on ollut Cheynen laatimia kirjeitä.Cheyne keskittyi työssään ns. hermosairauksiin, joita olivat spleen, vapours, hysteria ja hypokondria. Olen pyrkinyt selvittämään mitä sairastaminen hermosairauksista puhuttaessa tarkoitti, miksi niihin sairastuttiin ja millä keinoin terveys koetettiin palauttaa.
Cheyne selitti terveyttä ja sairautta erilaisista näkökulmista, toisaalta lääkärinä ja luonnonfilosofina toisaalta myös potilaana. Lääkärinä Cheyne totesi hermosairauksien kuuluvan luonnonfilosofian tutkimuskohteisiin. Hänen mukaansa kyseessä ei ollut noituus, magia, hulluus tai mielisairaus vaan samalla tavalla ruumiillinen sairaus kuin esimerkiksi isorokko tai kuume. Sairastuminen johtui hermokuitujen häiriintyneestä toiminnasta. Hermokuitujen jäntevyyden puute oli sairauden orgaaninen perusta.
Cheyne kärsi myös itse heikoista hermoista ja hänen oma vakava sairastumisensa muokkasi merkittävästi hänen näkemyksiään. Cheynelle sairas-tuminen ja sairaudesta parantuminen oli käänteentekevä ja ilmestyksenomainen uskonnollinen kokemus. Sekä sairauksien fysiologinen selittäminen että niiden uskonnollinen tulkinta perustuivat pitkälti Newtonin oppien soveltamiseen. Cheynen analogisen me-todin mukaan Newtonin lait selittivät luonnonilmiöiden lisäksi myös Jumalan ja ihmi-sen välistä suhdetta.
Sairastumisalttius johtui hermojen erityisestä herkkyydestä, joka oli synnynnäinen ominaisuus. Varsinaisen sairastamisen laukaisi yleensä tietynlainen hermoja kuluttava elämäntapa. Hoito-ohjelma, joka perustui ns. non-naturaalien (ruoka ja juoma, liikunta ja lepo jne.) säätelyyn ja tähtäsi ensisijaisesti ruumiin terveyden ylläpitämiseen, oli analogisen ajattelutavan mukaan hyväksi myös sielulle. Aito tervehtyminen edellytti kuitenkin koko elämäntavan uudelleen arviointia.
Asiasanat: George Cheyne, lääketieteen historia