TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/ Humanistinen tiedekunta
COLLANDER, PÄIVI: Sotapäälliköstä kuninkaaksi? Paimentolaisten hunnien yhteisömuodon ja johtajuuden luonne 400-luvulla
Lisensiaatin tutkielma, 219 s., 6 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 2005
Eräs hunnitutkimuksen kiistellyimmistä aiheista on hunnien johtajan valta-asema. Vallalla on käsitys, jonka mukaan hunnien johtajina esiintyneitten asema vahvistui 400-luvun aikana sotapäällikkyydestä kuninkuudeksi. Tutkijat jakautuvat kuninkuuskäsityksen kohdalla kahteen leiriin, joko kuninkuutta pidetään itsestään selvänä sukupolvelta toiselle siirtyneenä asemana tai sitten sotapäällikkyyden nähdään kehittyneen 430–450-luvun aikana kuninkuudeksi. Kuninkuuden, johtaja-aseman perusteluissa erimielisyyttä aiheuttavat niin aikalaiskirjoittajien käyttämien nimikkeiden tulkinnallisuus kuin hunnien yhteisörakenne. Näiden kahden moniselitteisyys antaa myös mahdollisuuden epäillä koko kuninkuuskäsitystä. Mahdollista on, että hunnien keskuuteen ei olisi lainkaan noussut kuninkuutta, vaan hunnien johdossa näkyneen asema olisi pohjautunut koko 400-luvun ajan yhä paimentolaisten keskuudessa perinteisesti käytössä olleeseen vain sota-aikana valittuun johtajuuteen, tilapäiseen sotapäällikkyyteen.
Aikalaiskirjoittajien hunnimaininnat ovat suurimmaksi osaksi yleisluontoisia kuvauksia hunneista. Roomalaisista aikalaiskirjoittajista Ammianus Marcellinus (n. 330–400) ja Priscus (n. 415–470) tekevät kuitenkin poikkeuksen. He ovat kirjoituksissaan tarkastelleet niin hunnien yhteisörakennetta kuin siellä ilmenevää johtajuutta. Hunnien johtajuuden luonteen tarkastelussa korostuu aikalaiskirjoittajien johtaja-nimikkeiden valintaan ja sisällölliseen merkitykseen liittyvät näkökohdat. Siksi työn metodisessa otteessa painottuu sekä historiografinen että etymologinen lähestymistapa.
Aikalaiskirjoittajien käyttämiä rex- ja basileus-nimikkeitä on pidetty selkeimpänä osoituksena hunnien keskuudessa vallinneesta kuninkuudesta. Nimikkeiden käyttöä ja kuninkuuden rinnastamista ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä. Mahdollista myös on, että rex- ja basileus-nimikkeet olisivat johtuneet aikalaiskirjoittajien ylipäätään vakiintuneesta tavasta käyttää suurista johtajista kuninkuutta tarkoittavia nimityksiä.
Hunnien johtajuuden kuninkuudeksi tulkitsemiseen liittyy vahvasti käsitys hunnien kokemasta yhteisömuotojen muutoksesta. Hunnien kohdalla paimentolaisuus on tulkittu valtiollistumiskehityksen alkuvaiheena, joka vaurastumisen myötä alkoi muuttua kohti paikallaan asuville yhteisöille ominaisia yhteisö- ja valtarakenteita. Näkemystä vastaan asettuu kuitenkin erityisesti se, että paimentolaisuudessa on kyse vahvasta ja omaleimaisesta elämäntavasta, joka pyrkii ennen kaikkea välttämään juuri niitä piirteitä, joita paikallaan asuvat yhteisöt edustavat. Paimentolainen elämänmuoto itsessään asettaa väitetyn kuninkuuden nousun kyseenalaiseen valoon.
Asiasanat: hunnit, paimentolaisuus, sotapäällikkyys, valtiollistumiskehitys, kuninkuus, roomalaisten aikalaiskirjoittajien kirjoituskonventiot, rex, basileus, historiografia