TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
BRUUN, CHRISTER: “CURA AQUARUM” vattenverkets administration i Rom under kejsartidens två första sekel
Pro gradu tutkielma 163 s
Yleinen historia
Maaliskuu 1983
Tutkimus käsittelee keisariajan Rooman vesilaitoksen hallintoa. Riittävän vesimäärän turvaaminen Rooman miljoonakaupungille oli vaativa ja poliittisesti tärkeä tehtävä. Työn tarkoitus on tarkastella vesilaitoksen kokoonpanoa osana keisarillista byrokratiaa.
Ylin johto kuului senaattorisäätyyn kuuluvalle ”curator aquarum” virkamiehelle. Eräs heistä, Sextus Iulius Frontinus, kirjoitti ensimmäisen vuosidadan lopulla teoksen jota oikeutetusti kutsutaan vesilaitoksen johtajan käsikirjaksi. Teos on säilynyt meidän päiviimme asti ja muodostaa paitsi tämän työn keskeisen lähteen yleensä ainutlaatuisen dokumentin keisariajan hallinnosta. Frontinus nimeää kaikki 17 1. vuosisadan vesilaitoksen johtajaa. Näiden virkauran selvittäminen an työn tärkeimpiä tehtäviä tarkoituksena asettaa "curator aquarum”-virka muun keisarillisen hallinnon puitteisiin ja niin saada käsitys vesilaitoksen tehtävistä ja merkityksestä. Olihan byrokratian jatkuva kasvu koko keisariajalla hallitseva piirre, minkä vuoksi hallintokoneiston kehityksen selvittäminen on sekä hallinto että sosiaalihistoriallisesti tärkeää. Näiden virkamiesten tutkimisessa työ noudattaa antiikintutkimuksessa hyvin yleistä prosopografista otetta. Tutkimuksessa osoitetaan että "curator aquarum” usein kuuluu valtakunnan merkittävimpiin miehiin, varsinkin 1. vuosisadan lopulla.
Merkittävän lähderyhmän muodostavat lyijyputket jotka on löydetty antiikin Rooman raunioista. Putkissa on usein leimoja, joissa esiintyy vesilaitoksen alempia johtajia, titteliltään ”procurator aquarum”. Tämä virkamies valittiin aluksi keisarin vapautettujen joukosta, mutta 2. vuosisadan alusta hän kuului ritarisäätyyn, toiseksi tärkeimpään sosiaaliseen ryhmään. Niin löydetään myös vesilaitoksen johdosta saman tilanteen kuin muualla keisarillisessa hallinnossa: eri sosiaalista taustaa olevien virkamiesten yhteistoiminta. Myöskin näiden virkamiesten uran ja aseman selvittäminen kuuluu työn tehtäviin, joskin tulokset usein ovat vähemmän antoisia, koska meillä yleensä on sitä vähemmän tietoja henkilöstä mitä alemmasta yhteiskunnallisesta kerroksesta hän on peräisin.
Tämä toteamus toimii lähtökohtana kun työ tarkastelee vesilaitoksen ylintä johtoa 2. vuosisadan aikana. Tältä kaudelta tunnemme ainoastaan yhden "curator aquarum”in. Työ pohtii syitä tähän lähteiden vaikenemiseen, mutta ei anna ehdotonta vastausta. Selvää on, että vesilaitos edelleen on toiminut, koska mm. tunnetaan useita "procurator aquarum”ia tältä kaudelta.
Työssä osoitetaan että tilanne on ainutlaatuinen kun se verrataan niihin laajoihin tietoihin, mitkä meillä muuten on senaattorisäädystä ja hallinnosta 2:lla vuosisadalla, ja näin ollen lisätutkimuksen arvoinen.