|
TURUN YLIOPISTO Boxberg, Laura: Kansainvälistyvä suomalainen taidemaailma. Suomi Venetsian biennaalissa vuosina 1954-1960.
Pro gradu –tutkielma, 90 s. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen taidemaailmaa 1950-luvulla käyttäen Venetsian biennaalia tapahtumana, joka indikoi sen kansainvälistymistä. Tutkimusongelmat kietoutuvat suomalaisen taidemaailman ja siinä toimineiden eri tahojen ympärille. Tutkielman lähtökohtana on, että suomalainen taidemaailma ei ollut yksiääninen, vaan jakautunut vahvasti eri tahoihin ja instituutioihin, joilla oli omat mielipiteensä paitsi taiteen yleisestä kehityksestä, myös siitä miten ja millä ehdoin Suomen tuli esittäytyä Venetsian biennaalissa. Suomen osallistumista Venetsian biennaaliin eritellään pääasiassa Kuvataiteen keskusarkistossa Helsingissä olevan arkistomateriaalin pohjalta, erityisesti Timo Keinäsen Venetsian biennaalikokoelmaa hyödyntäen. Alkuperäislähteenä käytetään myös lehtikirjoituksia, erityisesti ajan kuvataidearvosteluja. Tutkimuksen näkökulmat muodostuvat näin taiteen tuotannon, välityksen ja vastaanoton sekä näiden alueiden väliseen vuorovaikutukseen liittyviin kysymyksiin. Tutkimuksessa selvitetään, miten suomalainen taidemaailma kansainvälistyi Venetsian biennaaliosallistumisten myötä, ja miten kansainvälistymisprosessi taidemaailmassa nähtiin ja otettiin vastaan. Suomalainen 1950-luvun taidemaailma oli monessakin mielessä tulosta sodanjälkeisestä tilanteesta, jossa viralliset kulttuurisuhteet Eurooppaan jouduttiin luomaan uudelleen lähes nollapisteestä. Henkilökohtaisia suhteita niin taidemaailmassa kuin muillakin osa-alueilla oli kuitenkin yritetty ylläpitää mahdollisuuksien mukaan myös sota-aikana. Suomalaisten taiteilijoiden ja taidekentän muiden toimijoiden matkat Eurooppaan alkoivat uudelleen mahdollisimman pian kriisin loputtua. Jo tuolloin kotimaassa kuitenkin muodostuivat taiteen uudet rintamalinjat: modernismi ja kansallinen linja – muutos ja pysyvyys. Suomen biennaaliosallistumisia tarkasteltaessa paljastuu, että melkein poikkeuksetta kaikki näyttelyjärjestelyissä toimineet osapuolet, huolimatta siitä kumpaa suuntausta he kannattivat, pitivät koko 1950-luvun ajan äärimmäisen olennaisena sitä, että suomalainen taide ja taiteilijat pääsisivät esille ulkomaisissa näyttelyissä. 1950-luvun biennaaliosallistumisten myötä Suomi sijoittui Venetsiasta katsottuna pysyvästi kansainvälisen taidemaailman kartalle, aktiivisen osallistujan rooliin. Biennaaliosallistumisten myötä syntyi jatkuvuus, jonka pohja luotiin 1950-luvun biennaalivalinnoilla ja toimijoiden suhteilla Venetsiaan: Suomi on osallistunut vuodesta 1954 lähtien jokaiseen järjestettyyn Venetsian biennaaliin.
Asiasanat
|