TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/ Humanistinen tiedekuntaAURANEN, EMMI: Canadalaiseksi ja onnelliseksi: Suomalainen kanadansiirtolaisuus 1945-1965
Pro gradututkielma, 140 s., 29 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 2002
Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten siirtolaisten muuttoa Suomesta Kanadaan vuosina 1945-65. Ensinnäkin hahmotellaan sitä, millainen oli toisen maailmansodan jälkeen Kanadaan lähtenyt siirtolainen ja miksi hän Kanadaan muutti. Tutkin myös, millaiseksi siirtolaisten elämä paikan päällä Kanadassa muodostui. Lopuksi hahmotan lyhyesti ketkä keskeyttivät siirtolaisuutensa palatakseen Suomeen ja miksi he tähän ratkaisuun päätyivät.
Vuonna 1968 lähetettiin Turun yliopistosta yli 20 000:lle suomalaiselle siirtolaiselle kyselylomake. Lomakkeita palautui noin 2500, joista yli 400 siirtolaista oli lähtenyt siirtolaiseksi Kanadaan toisen maailmansodan jälkeen. Otos muodostaa noin 2,5 % kaikista vuosina 1945-65 Kanadaan lähteneistä suomalaisista. Sen avulla tutkin siirtolaisuutta kvantitatiivisella metodilla. Siirtolaismuistelmat täydentävät aineistoani.
Suomalaisen Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisuuden huippuaikaa olivat olleet vuodet 1870-1930. Tuona aikana yli 360 000 suomalaista lähti siirtolaiseksi. Enemmistö suomalaisista lähti Yhdysvaltoihin, mutta maan suljettua rajansa siirtolaisrajoituksin Suomesta suunnattiin Kanadaan. Suomesta lähtikin 1920-luvun aikana Kanadaan siirtolaiseksi 36 000 siirtolaista. Lopulta Kanadakin sulki ovensa siirtolaisilta ja suomalainen siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan tyrehtyi.
Toinen maailmansota jätti Suomen sisä- ja ulkopoliittisesti vaikeaan tilanteeseen. Kanadassa tilanne oli toinen. Kanadan talous oli nousussa, ja tämän nousun takaajina olivat maan valtaisat luonnonvarat. Kanadaan haluttiin lisää työvoimaa. Vuonna 1951 Kanadan valtio alkoi myöntää lainoja siirtolaisten matkaa varten.Huhut Kanadan korkeammasta elintasosta kantautuivat mm. sukulaisten ja tuttavien kertomina suomalaistenkin korviin. Kun portit Kanadaan avautuivat suomalaisille 1940-luvun lopulla, tehtiin monissa suomalaisperheissä päätös siirtolaiseksi lähtemisestä. Kolmannes Kanadaan toisen maailmansodan jälkeen muuttaneista oli lapsia. Eniten siirtolaisia lähti perinteisiltä siirtolaisalueilta eli Suomen länsirannikolta. Kaupungeista lähdettiin siirtolaiseksi entistä enemmän. Myös jotkut sodan jäljiltä evakoiksi joutuneet päättivät tehdä vielä yhden matkan kohti länttä.
Kanadassa siirtolaiset sijoittuivat Ontarion provinssin ns. suomalaiskaupunkeihin, joissa löytyi paitsi apua ”ensiaskelissa” myös työtä. Kielitaidon puuttuessa siirtolaiset joutuivat aluksi tekemään ”hanttihommia”, mutta kotiuduttuaan monet löysivät paikkansa siirtolaisyhteisössä ja hankkivat Kanadan kansalaisoikeudet. Uusien tulokkaiden saapuminen piristi Kanadassa sikäläisten suomalaisyhteisöjen toimintaa. Siirtolaisten lapsetkin sopeutuivat uuteen maahan. He kävivät kanadalaisen koulusysteemin läpi, mutta säilyttivät silti vanhempiensa kautta yhteyden entiseen kotimaahansa. Suuri osa siirtolaisista oli tyytyväisiä muuttopäätökseensä ja menestyi Kanadassa taloudellisesti. Osa palasi takaisin Suomeen. Paluun syynä oli esim. koti-ikävä tai työttömyys. Joillakin loukkaantuminen tai läheisen kuolema tiesi paluuta koti-Suomeen.
Asiasanat: Siirtolaisuus, historia, amerikansuomalaiset, Kanada