TURUN YLIOPISTO
Historian laitosALKIO, RIKU: Kansainväliset vaikutteet Suomen vankeinhoitoreformin toteuttamisessa viime vuosisadan jälkipuoliskolla
Pro gradu tutkielma, 133 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1991
Tutkielmassa tarkastellaan ulkomaisten vaikutteiden merkitystä Suomessa viime vuosisadan jälkipuoliskolla toteutetussa vankeinhoitoreformissa. Työn alkupuolella selvitetään Euroopassa ja Amerikassa 1700 luvun lopussa ja 1800 luvun alussa tapahtuneita rangaistusjärjestelmää koskevia muutoksia. Tutkijat ovat katsoneet, että moderni vankila syntyi 1800-luvulla valistuksen aatteiden jälkiseurauksena. Modernin vankilan synnystä ja yleensä rangaistuksen tarkoituksesta on esitetty monia käsityksiä, jotka pohjautuvat tutkijoiden erilaisiin näkökulmiin ja tarkastelutapoihin.
Viime vuosisadalla korostettiin voimakkaasti rangaistuksen parantavaa funktiota. Samalla kuitenkin rangaistuksen pelotusvaikutus haluttiin säilyttää. Vankilat oli uudistettava palvelemaan näitä tavoitteita. Amerikassa ja Euroopan sivistysvaltioissa toteutettiin vankeinhoitoreformeja, joiden avulla lisääntyvälle rikollisuudelle haluttiin löytää vastalääke.
Euroopan maihin rakennettiin suuria sellivankiloita, jotka perustuivat vankien eristämiseen toisistaan. Amerikkalaiset sellijärjestelmät ja irlantilainen progressiivijärjestelmä kilpailivat vankeinhoitomiesten suosiosta. Viime vuosisadan puolivälissä Irlannissa kehitetty järjestelmä oli eurooppalaisten asiantuntijoiden mukaan näistä kolmesta järjestelmistä edistyksellisin.
Myös Suomessa uudistettiin maan vankilaoloja. Tutkielmassa selvitetään, miltä osin suomalainen vankeinhoitoreformi rakentui ulkomaisten esimerkkien pohjalle. Vastaan seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitä vankeinhoitoon liittyviä vaikutteita Suomeen on tullut ja mistä? 2. Mitä kanavia pitkin vaikutteet ovat välittyneet? 3. Mitä kansainvälisiä vaikutteita on havaittavissa Suomen omassa vankeinhoitoreformissa?
Varsinainen uudistusprosessi alkoi vuonna 1863 Helsingin valtiopäivillä, mutta jo 1840 luvulla lehdistössä oli vaadittu muutosta vallitseviin rangaistuskäytäntöihin paljolti ulkomaisten esimerkkien pohjalta. Oikeustieteen harjoittaminen lisääntyi huomattavasti 1850 luvulla, minkä seurauksena maahan muodostui oma oikeusoppineisto. Sen asema tuli olemaan merkittävä vankeinhoitoreformin läpiviemisessä. Suomeen hankittiin ulkomaista vankeinhoitokirjallisuutta sekä alan aikakauslehtiä. Reformin kuluessa suomalaisten yhteydet ulkomaille vilkastuivat. Opintomatkat ulkomaisiin vankiloihin sekä osallistuminen kansainvälisiin vankeinhoitokongresseihin toivat kansainvälisiä vaikutteita maahamme.
Vankeinhoitoreformi saatiin päätökseen vuonna 1894, jolloin uusi rikoslaki ja asetus rangaistusten täytäntöönpanosta astuivat voimaan. Vuonna 1866 annettiin ensimmäinen asetus vapausrangaistusten täytäntöönpanosta. Asetuksen seurauksena vapausrangaistuksesta tuli maan hallitseva rangaistusmuoto. Samalla irlantilaismallinen progressiivijärjestelmä hyväksyttiin vapausrangaistusten perustaksi. Progressiivijärjestelmän idea otettiin siis Irlannista, mutta mallia sen soveltamiseksi omaksuttiin lähinnä Tanskasta. Ruotsi oli eräillä osa alueilla Suomen vankeinhoidon esikuvana. Vankeinhoidon keskushallinto järjestettiin Ruotsin mallin mukaan.
Suomen vankeinhoitoreformi liittyi laajempaan yhteiskunnan modernisoimisprosessiin. Liberalismin vaikutuksesta vaatimukset maan uudistamiseksi voimistuivat vuosisadan puolivälin jälkeen. Oppia yhteiskunnan uudistamiseksi otettiin nimenomaan lännestä. Orientoitumalla länsimaiseen kehitykseen pyrittiin korostamaan Suomen itsenäistä asemaa suhteessa Venäjään.