TURUN YLIOPISTO
Yleisen historian laitos
ALA-JÄÄSKI, AINO MAIJA: Kenen joukoissa lapsonen seisot ? Suomalaisten siirtolaisjärjestöjen panos lasten kasvatukseen vuosisadan vaihteen Yhdysvalloissa
Pro Gradu tutkielma, 102 s.
Yleinen historia
Tammikuu 1993
Suomalaissiirtolaiset perustivat Yhdysvaltoihin 1800luvun lopussa ja 1900 luvun alussa useita erityyppisiä järjestöjä. Suurimmiksi järjestöiksi muodostuivat kristilliset kirkkokunnat, raittiusseurat ja poliittisesti suuntautuneet työvaenyhdistykset.
Pääongelmana tässä työssä on se, miten nämä eri siirtolaisjärjestöt panostivat lasten ja nuorten kasvattamiseen ja mitkä olivat tämän toiminnan motiivit. Muita tähän aiheeseen keskeisesti liittyviä kysymyksiä ovat mahdolliset erot eri järjestöjen lapsi ja nuorisotyössä, järjestötoiminnan vaikutukset lapsiin sekä amerikkalaisen koulujärjestelmän vaikutukset siirtolaislasten kasvatukseen ja siirtolaisjärjestöjen omaan opetustoimintaan.
Kaikilla merkittävillä suomalaisilla siirtolaisjärjestöillä oli myös lapsille ja nuorille jonkinasteista järjestettyä toimintaa. Esimerkiksi lapsille painatettiin omia lehtiä ja oppikirjoja, sekä järjestettiin opetusta vapaa aikana toimineiden koulujen ja leirien muodossa.
Eri siirtolaisjärjestöjen toiminta lasten ja nuorten parissa oli ulkoisilta muodoiltaan hyvin samankaltaista. Myös järjestöjen ongelmat, kuten osaavien opettajien ja oppikirjojen puute sekä lasten laimea kiinnostus toimintaa kohtaan, olivat samat kaikilla järjestöille. Suomalaisten siirtolaisjärjestöjen harrastama kasvatustoiminta ei ollut pelkästään sivistyksellistä, vaan sitä leimasi myös voimakas aatteellisuus. Tärkeintä järjestöille lienee ollut tehdä lapsista aatteen tulevia kannattajia ja eteenpäin viejiä. Toiminnan muut tavoitteet, kansallisen identiteetin vahvistaminen ja säilyttäminen vieraassa maassa ja lasten sivistäminen, jäivät usein aatteellisuuden varjoon.
Koska suomalaissiirtolaisilla ei ollut omia "kansakouluja" joutuivat kaikki kouluikäiset suomalaislapset käymään amerikkalaiste koulua. Viimeistään kouluvuosina lapset yleensä omaksuivat englannin kielen ja amerikkalaiset elämäntavat omikseen. Tähän myös amerikkalaisissa kouluissa johdonmukaisesti pyrittiinkin. Suomalaiset siirtolaisjarjest6t taas pyrkivät omalla opetustoiminnallaan säilyttämään lasten siteet suomen kieleen ja suomalaisuuteen. Tosin tätä ei kaikissa järjestöissä suoraan tiedostettukaan.
Järjestötoiminta vaikutti lapsiin hyvin ristiriitaisesti. Järjestötoiminta toisaalta lähensi lapsia omiin vanhempiin ja omiin juuriin, mutta toisaalta vieroitti lapsia uudesta kotimaastaan ja myös toisinajattelevista suomalaisista.