TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
AHTOLA JANNE: Uusimman ajan "grand tour" ? – Maailmanympäri-matkailun kehittyminen Suezin kanavan valmistumisesta (1869) toiseen maailmansotaan
Pro gradu tutkielma 136 s., liitesivut
Yleinen historia
Joulukuu 1992
Tutkimuksessa selvitetään maailmanympärimatkailun kehittymistä ja maailmanympärimatkan statusarvoa. Tutkielman ajallinen rajaus vuosiin 1869 1939 perustuu lähinnä 1iikenteen teknillisten edistysaskeleiden, kuten Suezin kanavan valmistumisen (1869) johdosta kasvaneisiin matkustusmahdollisuuksiin ja matkustamisen olennaiseen nopeutumiseen aina toiseen maailmansotaan asti.
Tutkimus on luonteeltaan pitkälti perustutkimusta, joka perustuu pääasiallisesti painettuun alkuperäismateriaaliin. Keskeisinä lähteinä on käytetty tutkitun aikakauden suurimman matkatoimiston, Thomas Cook & Son Co.:n julkaisemia matkailualan lehtiä sekä joitakin yksityiskohtaisia muistelmia ja matkapäiväkirjoja. Myös muuta matkakirjallisuutta on käytetty suhteellisen laajasti, minkä vuoksi lähdeaineisto muodostaa luotettavuusongelman. Tutkimusmateriaalista hyödyllisimpiä ovat olleet Edmund SWINGLEHURSTin tutkimukset.
Tutkimuksen perustaksi on käsitelty matkailuhistoriallista taustaa sekä höyrykoneen mullistaman vesi ja maaliikenteen kehittymistä 1800 luvulla ja 1900 luvun alkupuolella. Lisaksi on tutkittu matkatoimistojen järjestämien maailmanympärimatkojen syntyä ja kehitystä. Tutkimuksessa on selvitetty maailmanympärimatkan suoman statuksen rinnastettavuutta 1700 luvun Euroopan "grand touriin”, maailmanympärimatkailijoiden matkustustapoja, matkailijoiden yleistä taustaa ja kansallista edustavuutta, matkustussyitä ja maailmanympärimatkasta tekijälleen koituneita kustannuksia. Ensimmäistä maailmansotaa on tutkitulla periodilla pidetty eräänlaisena maailmanmatkailunkin vedenjakajana.
Tutkimuksessa päädytään siihen tulokseen, että matkustusmahdollisuuksien lisääntyminen ja matkustamisen helpottuminen lisäsivät olennaisesti maailmanympärimatkailua. Aristokratia, erityisesti brittiläinen yläluokka muodosti ennen ensimmäistä maailmansotaa maailmanmatkailijoiden pääryhmän. Brittiläisen yläluokan matkustamiseen vaikutti vaurauden ja matkustushalukkuuden lisäksi siirtomaakilpailussa menestyneen Brittiläisen imperiumin laaja alue, jonka eri osiin matkanjärjestäjät laajensivat toimintaansa.
Maailmansotien välisellä kaudella vauraat amerikkalaiset sekä britit muodostivat maailmanympärimatkailijoiden pääryhmän. Matkailijoiden määrä kasvoi, mutta varsinaista maailmanympärimatkailun keskiluokkaistumista ei vielä ennen toista maailmansotaa ehtinyt tapahtua. Matkustustavat muuttuivat hieman, ja 1920luvun äkkirikastuneiden amerikkalaisten maailmanmatkailijoiden käyttäytyminen erosi aristokratian hillitystä käyttäytymisestä. Tutkimuksessa osoitetaan, että maailmanympärimatkan statusarvo oli varsin merkittävä koko tutkitulla periodilla.