TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
Yleinen historia

AHOKAS, TUOMO: Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian rotupolitiikka Kapmaassa
1652-1717

Pro gradu -tutkielma, 152 s., 9 liites.
Huhtikuu 1994


Eurooppalaisten tulo eteläiseen Afrikkaan alkoi 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset merenkävijät löysivät meritien Afrikan eteläkärjen ympäri Intiaan. Hollantilaiset, ranskalaiset ja englantilaiset alkoivat puolestaan tulla Intian valtameren alueelle 1500-luvun lopulta lähtien. Samalla eurooppalaisten merenkävijöiden pysähdykset Kapmaassa tulivat aiempaa tavanomaisimmiksi. Länsi-Euroopan maihin syntyi useita kauppakomppanioita; näiden joukossa oli vuonna 1602 perustettu Hollannin Itä-Intian kauppakomppania. Se sai monopolin hollantilaiseen kauppaan ja merenkulkuun Hyväntoivonniemen sekä Magalhaesin salmen väliseltä alueelta.

Vuonna 1652 Hollannin Itä-Intian kauppakomppania perusti linnakkeen Kapmaahan huoltotukikohdaksi Itä-Intian merenkävijöille. Tarkoituksena oli kasvattaa tukikohdassa vihanneksia ja hedelmiä sekä ostaa tuoretta lihaa alueen alkuasukkailta, khoikhoilta, laivojen tarpeisiin. Karjakauppa khoikhoiden kanssa ei kuitenkaan sujunut odotetusti. Näin komppania päätti vapauttaa sopivia työntekijöitään yksityisiksi maanviljelijöiksi ja karjankasvattajiksi Kapmaassa. Näin vapaiden porvareiden luokka syntyi Kapmaahan, ja huoltotukikohta laajeni siirtokunnaksi. Sinne asettui myös Euroopasta muuttaneita siirtolaisia. Lisäksi 1650-luvulta lähtien komppania toi orjia Kapmaahan, joka toimi myös aasialaisten vankien rangaistussiirtolana. Siirtokunnan värilliseen väestöön lukeutuivat valkoisten jälkeläiset khoisanien, mustien ja aasialaisten kanssa. Kapmaan alkuasukkaista hollantilaiset olivat tutkimallani aikakaudella eniten tekemisissä khoikhoiden kanssa.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian rotupolitiikkaa Kapmaassa vuosina 1652-1717. Rotupolitiikalla ymmärrän sen, miten kauppakomppania suhtautui alueen alkuasukkaisiin, Kapmaahan muuttaneisiin valkoisiin, siirtokunnan värilliseen väestöön ja vapautettuihin orjiin. Samalla haen syitä komppanian kulloiseenkin suhtautumiseen eri väestöryhmiä kohtaan. Tutkielmani perusteella voin sanoa komppanian rotupolitiikan olleen monessa mielessä assimiloivaa; hollantilaiset opettivat khoisaneille, värillisille, aasialaisille ja mustille kristinuskoa, hollannin kieltä ja "eurooppalaisia" ammatteja. Komppania osoitti Kapmaassa myös uskonnollista suvaitsevaisuutta, joten muhamettilaisten malaijien yhteisö syntyi siirtokuntaan. Kauppakomppanian rotupolitiikan seurauksena Kapmaahan syntyi vuosina 1652-1717 monirotuinen yhteiskunta, joka on säilynyt aina nykypäiviin asti.

Oma kysymyksensä on se, miten kyseinen kauppakomppanian rotupolitiikka on vaikuttanut siihen, millaista rotuerottelua tai -syrjintää Etelä-Afrikassa on myöhemmin harjoitettu. Khoikhoiväestön alistaminen alkoi jo 1600-luvulla, mihin vaikuttivat käydyt khoikhoisodat ja van der Stelien heimopolitiikka. Lisäksi komppania salli 1700-luvun alusta lähtien valkoisten karjankasvattajien vapaan muuton sisämaahan. Tämä aiheutti sen, että sisämaassa asuneet khoikhoit ja sanit menettivät trekbuureille laidun- ja metsästysalueensa. Tässä mielessä voidaan nähdä tiettyjä yhtäläisyyksiä Etelä-Afrikassa myöhemmin tapahtuneelle ei-valkoisten alistamiselle.