TURUN YLIOPISTO
Historian laitosAER, ANNELI: Teollistuminen, tullipolitiikka ja keksintöprivilegioinstituution kehitys Venäjällä v.1861-1896
Lisensiaatintutkimus, 268 s.
Yleinen historia
Maaliskuu 1989
Venäjän keksintöprivilegioinstituutiosta maaorjavapautuksen jälkeiseltä ajalta ei ole yhtään monografiaa. Tutkimuksessa tarkastellaan privilegioinstituution ja protektionistisen tullipolitiikan välistä yhteyttä, erityisesti "kansallisen talouden" -ideologian näkökulmasta.
Tutkimuksen primaarimateriaali koostuu painamattomasta ja painetusta arkistomateriaalista ja aikalaiskirjallisuudesta. Leningradin historiallisen keskusarkiston materiaalilla on keskeinen sija tutkimuksessa. Tärkeän dokumenttiryhmän muodostavat valtakunnanneuvoston valtiontalouden departementin ja finanssiministeriön kaupan ja manufaktuurien departementin arkistot. Lisäksi tutkimuksessa on laajasti aikalaismateriaalia ja tutkimuskirjallisuutta Moskovan ja Leningradin kirjastoista.
Venäjän teollisuuden nopea teknistyminen 1800-luvun loppupuolella nosti keksintöprivilegiot yhä näkyvämmälle sijalle hallituksen talouspolitiikassa. Suurimman ongelman lähes 80 vuotta voimassaolleen lainsäädännön muuttamisessa muodosti ulkomaalaisten hallitseva rooli Venäjän privilegiomarkkinoilla. Ulkomaalaiskysymys nousi keskeiseksi kiistakapulaksi myös osakeyhtiölainsäädännön uudistusyrityksissä 1890-luvulla. Finanssiministeriö suhtautui 1890-luvun puoliväliin asti epäluuloisesti ulkomaalaisiin yrittäjiin.
Kotimaisen teollisuuden voimakas suojelu ja valtion tukipolitiikka olivat vähentäneet olennaisesti kilpailua ja venäläisten tehtailijoiden kiinnostusta tuotantoteknologian parantamiseen. Lännestä taloudellis-teknisesti riippumattoman teollisuusvaltion luominen ei ollut finanssiministeri Witten mukaan mahdollista ilman ulkomaalaisia pääomia ja yrittäjiä. Ulkomaalaisten tunkeutuminen Venäjän talouselämään herätti kuitenkin paljon vastustusta. Mielipiteet jakaantuivat myös privilegiokysymyksessä voimakkaasti kahteen eri leiriin: kansalliseen ja kansainväliseen. Kansallisen linjan kannattajat olisivat halunneet asettaa ulkomaalaiset keksijät venäläisiä huonompaan asemaan. Lopulta valtakunnanneuvosto ratkaisi asian kansainvälisen linjan hyväksi, koska osa sen jäsenistä piti ulkomaalaisen teknologian tuontia hyväksyttävämpänä kuin ulkomaalaisten pääomien tunkeutumista Venäjän teollisuuteen.