TURUN YLIOPISTO
Historian laitosAALTONEN, SIRKKU: Englanti ja Venäjän keisariperhe vuosina 1917-1918
Pro gradu -tutkielma, 110 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1988
Tutkielman aiheena on Englanti ja Venäjän keisariperhe vuosina 1917-1918. Sen tarkoituksena on tarkastella Englannin poliittisen johdon suhdetta Venäjän keisarilliseen perheeseen vuosina 1917-1918. Keisarillisen perheen osalta keskeisin henkilö oli luonnollisesti tsaari Nikolai II (1694-1917). Englannissa oli vuosina 1916-1922 vallassa David Lloyd Georgen johtama koalitiohallitus, joka koostui liberaaleista, konservatiiveista ja Labour-puolueen edustajista. Englanti ja Venäjä olivat olleet liittolaisia vuodesta 1907 saakka ja ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen tiivisti maiden välisiä suhteita entisestään, koska yhteiseksi päämääräksi yhdessä Ranskan kanssa tuli nyt Saksan voittaminen. Tätä päämäärää silmälläpitäen Englannin hallitus painosti Venäjää jatkuvasti uusiin sotaponnistuksiin, näkemättä kuinka Venäjän sisäiset vaikeudet rasittivat sotilaita ja siviiliväestöä. Nikolai II oli kykenemätön ratkaisemaan maan sisäisiä ongelmia, mutta tyydyttääkseen liittolaistaan Englantia, hän jatkoi sotaa kunnes sotaan väsyneet venäläiset nousivat kapinaan helmikuussa 1917 ja Nikolai II joutui luopumaan kruunusta. Tutkielmassa tarkastelen kysymystä muuttuuko Englannin poliittisen johdon suhtautuminen Venäjän tsaariin vallankumouksen jälkeen. Ennen helmikuun vallankumousta Nikolai II oli ollut arvokas liittolainen, jota oli tarvittu taistelussa Saksaa vastaan. Miten Englannin suhtautuminen muuttuisi nyt kun Nikolai II oli joutunut luopumaan kruunusta? Päälähteenä työssäni olen käyttänyt Englannin ulkoministeriön mikrofilmattuja Venäjää koskevia asiakirjoja vuosilta 1917-1918. Myös monista muistelmista on ollut minulle arvokasta apua, tärkeimpänä näistä olen pitänyt Englannin Venäjän suurlähettilään George Buchananin muistelmia. Buchanan oli keskeisessä asemassa. hänen kauttaan Englannin poliittisen johdon mielipiteet välittyivät tsaarille ja hänen mielipiteidensä pohjalta Englanti pitkälti muodosti kantansa Venäjän asioihin. Tutkielmasta käy selkeästi ilmi se, että Nikolai II oli Englannille tärkeä vain sen takia, että hän jatkoi sotaa Saksaa vastaan. Enempää hallitsijana kuin henkilönäkään Nikolai II ei ollut Englannille tärkeä. Välittömästi kruunusta luopumisen jälkeen Englannin poliittinen johto käänsi selkänsä Nikolaille ja keskitti huomionsa Venäjällä valtaan nousseeseen väliaikaiseen hallitukseen. Uuden hallituksen toivottiin tehostavan sotatoimia itärintamalla, seikka johon Nikolai II ei ollut pystynyt. Englanti omaksui Nikolaihin ja hänen perheeseensä kielteisen kannan myös siitä syystä, että sekä Englannin hallitus että kuningas Yrjö V (1910-1936) pelkäsivät oman asemansa olevan uhattuna, jos entiselle tsaarille annettaisiin tukea. Englannissa erityisesti työväestö suhtautui vihamielisesti tsaariperheeseen.