TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
AALTONEN, JOUNI: Paracelsus, kuppa & rutto ja luonnontiede historiallisena ilmiönä
Pro gradu -tutkielma, 210 s.
Yleinen historia
Huhtikuu 1993
Tutkielman tarkoituksena on analysoida mahdollisimman tyhjentävästi Paracelsuksen (n. 1493-1541) kuppa- ja ruttokirjoitusten sisältöä ja verrata Paracelsuksen kuppa- ja ruttokäsityksiä hänen antiikin- ja keskiaikaisten edeltäjiensä ja renessanssikauden aikalaistensa käsityksiin. Toisena tavoitteena on esitelIä kuppa- ja ruttokirjoituksissa ilmenevää Paracelsuksen tiedekäsitystä. Sitä verrataan kuvaan, jonka moderni tutkimus on antanut Paracelsuksen (tieteen)filosofiasta. Lopullisena tavoitteena on esittää kokonaistulkinta Paracelsuksesta tiedemiehenä, hänen tavoitteistaan ja näistä seuraavista ongelmista sen otoksen kautta, jonka kuppa- ja ruttokirjoitukset muodostavat. Lähteenäni olen käyttänyt Paracelsuksen kirjoitusten osalta Sudhoffin editiota. Paracelsuksen edeltäjiä ja aikalaisia koskevasta kirjallisuudesta olen käyttänyt erityisesti Thorndikea ("A History of Magic and Experimental Science") ja Haeseria ("Geschichte der epidemischen Krankheiten" vuoden 1865 laitos). Modernista tutkimuskirjallisuudesta olen hyödyntänyt erityisesti PAGELIN monografioita (1958 ja 1962) sekä Goldammerin (1986), Braunin (1965, 1969 ja 1984) ja Vickersin (1986) artikkeleita. Tutkimuksen metodina on ollut tekstien tarkka lukeminen, kuvaaminen, kommentointi ja selittäminen. Tutkimuksen tuloksina saadaan, että Paracelsuksen kuppa- ja ruttokäsitykset poikkeavat hyvin vähän häntä edeltäneen tradition käsityksistä. Paracelsuksella on joitain idiosynkraattisia käsityksiä, mutta nämä idiosynkrasiat voidaan selittää niin, että ne ovat luonnollinen osa sitä tieteen tasoa, jolla Paracelsus operoi. Mitään moderneihin käsityksiin viittaavaa Paracelsuksen ideoissa ei ole. Toisena tuloksena saadaan, että modernissa tutkimuksessa löydetyt ParaceIsuksen keskeiset tieto- ja tiedeteoreettiset käsitykset esiintyvät myös kuppa- ja ruttokirjoituksissa. Huomataan myös, että joissakin suhteissa modernin tutkimuksen antamaa Paracelsus-kuvaa on syytä tarkistaa. Johtopäätöksenä todetaan, että Paracelsus yritti toteuttaa (tieteen)filosofisia ideoitaan myös näennäisesti täysin empiirisissä kuppa- ja ruttokirjoituksissaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut tässä projektissaan: Paracelsuksen käsitykset kupasta ja rutosta nojautuivat täysin traditioon. Tämä epäonnistuminen johtui siitä, että Paracelsuksen (tieteen)filosofiset ideat olivat sellaisia, että niitä oli (jopa loogisesti) mahdotonta toteuttaa tieteenteossa, koska Paracelsuksen (tieteen)filosofia perustui yksityiseen kieleen, joka on antagonistinen tieteelle.