Ilpoisten kirjastoon rakennetaan 31.5.-9.6. avoinna oleva näyttely, jonka aiheena on tyttöjen Turku. Näyttelyssä pohditaan muisteluaineiston ja esineiden kautta, millaista oli olla tyttö 1950-luvun Turussa ja miltä tuntui, kun 1960-luvulla lapsuus muuttui nuoruudeksi.
Kävimme kirjastossa pari viikkoa sitten kaavailemassa, millaisia vitriinejä ja näyttelytauluja sinne voisi asettaa. Vaikutti siltä, että kirjaston tilava, rento ja punavalkoinen tila tarjoaisi monipuolisesti mahdollisuuksia kutsuvaan näyttelyyn. Tilaa olisi helppo hyödyntää, kun kirjastolaiset kiiruhtivat kaikin tavoin auttamaan ja osoittivat käyttöömme sermejä ja vitriinejäkin. Lisäksi vaikutti käytännölliseltä, että digitaaliselle infotaululle voisi laittaa tiedon näyttelystä jo nyt ennakkoon mainokseksi sekä näyttelyn aikana kävijöiden tiedottamiseksi.
Suunnittelimme, että näyttely levittyy kirjaston eri tiloihin. Päätimme esitellä aineiston ilmavasti ja käyttää tilan hyödyksi, jotta ei ahdettaisi yhtä soppea täyteen. Sopivia sijoituspaikkoja löytyy useita.
Olemme Turun yliopiston näyttelynrakentamiskurssilla opiskelleet konkreettisia keinoja mielenkiintoisen näyttelyn ja toiminnallisuuden järjestämiseen. Punaisiksi maalatut ilmastointiputket huoneen katossa herättivät heti kiinnostuksemme, sillä katto niiden ympärillä avautui kauniina – putkiin voisi ripustaa vaikka mitä, kuten aikalaisasuja siimojen varaan. Tavanomaiset mallinuket tyrmäsimmekin saman tien. Lisäksi halusimme hyödyntää erilaiset tilat, kuten lasisen takaseinän ja heti oven vieressä olevan lastenkirjatilan. Voisivatko lapset puuhailla siinä leikkikorttien kanssa ja oppia niistä vanhoja leikkejä?
Seuraavaksi pohdimmekin jo aihepiiriin liittyvää kävelyä, jonka osaksi samat näyttelytekstit ja mainitut leikkikortit muovautuisivat sujuvasti. Lähistöllä sijaitsee kaunis Katariinanlaakson ulkoilureitistö, jossa voitaisiin yhdistää sopivasti kulttuurikokemukset ja luonto. Sopivaa siitä nimittäin tekee se, että tyttöjen muisteluaineistossa korostui usein aktiivinen luontosuhde. 1950-luvun Turussa vietettiin jatkuvasti aikaa luonnossa eri tavoin.
Seuraavalla viikolla tutustuimme valokuva-aineistoon ja tarkemmin siihen, kuinka laatimamme tekstit voitaisiin teknisesti toteuttaa. Kulttuurien tutkimuksen laitoksen arkistosta löytyi runsaasti kuva-aineistoa lapsuudesta siihen liittyvine leikkeineen ja aikakaudelle kuuluvine vaatteineen. Näistä kuvista valitsimmekin parinkymmenen kuvan valikoiman hyödynnettäväksi näyttelyn kuvittamiseen. Valitsimme kuvat valmiiksi digitoidun aineiston joukosta, niin että niiden käyttöön saanti on helpompaa.
Arkistokäyntiä seuranneena päivänä oli vuorossa ekskursio Uniprinttiin, jossa meille esiteltiin eri painotuotevaihtoehtoja ja -materiaaleja, joita meidän on mahdollista näyttelyä rakentaessa hyödyntää. Tässä kohtaa kerättiin lähinnä ylös mahdollisia maksimimittoja, ja alettiin miettiä sitä miten ne suhteutuvat omaan näyttelytilaan.
Pohdittavaa aineistoa alkoi olla jo paljon kasassa ja näyttelysuunnitelmatkin alkoivat tarkentua. Ideoita tekstitauluiksi oli pohdittu puolin ja toisin, ja yllättävän samankaltaisia teemoja noussut esiin. Esille nousseista teemoista saatiinkin sovittua seitsemän tekstitaulun kattaus.
Olisi ollut hullua jättää hyödyntämättä se uskomaton resurssi, joka muisteluaineistonkin taustalta löytyi, nimittäin Tyttöjen Turku –muistelutyöpajan mukavat muistelijat. Niinpä Turun tytöt pyydettiin koolle Kulmaan, jossa esittelimme heille suunnitellut teemat ja sen mitä olemme nyt tekemässä. Esineistöä luvattiin heti lainaan, ja ideat niin esineistön kuin kuvituksenkin suhteen lentelivät. Niistä saatiin monta hyvää ideaa jatkon suhteen, ja muistelijat lupasivat muistaa meitä viestein, jos heillä tulee hyviä ideoita mieleen, ja katsoa minkälaista aineistoa heiltä löytyisi.
Tältä pohjalta onkin hyvä jatkaa kohti Tyttöjen Turku – nuoruuden raja -näyttelyn avajaisia.