Date: Wed, 6 Jul 1994 12:24:17 +0300 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: akoivu@utu.fi, aollila@utu.fi, hansalmi@utu.fi, Subject: Re: Autonominen tunne?
On Tue, 5 Jul 1994 18:40:03 +0300, heikki emil lempa wrote:
>
>
> Tarkoitatko, etta jako moderniin ja vanhaan on kokonaan
> hylattava?
En toki. Halusin vain yksinkertaisesti huomauttaa terveestä epäilystä.
> Mutta eiko viela tarkeampaa ole se tosiseikka, etta
> tunteista tulee aivan uudella tavalla universaaleja, ne
> eivat ole sidottuja - periaatteessa - mihinkaan
> yhteiskuntaluokkaan, kansakuntaan jne.
> Tama prosessi toisaalta tulee mahdolliseksi kun tunteet ovat
> henkilolle taysin omakohtaisia. Ja itse asiassa tama uusi
> sosiaalinen sfaari, taydellinen henkilokohtaisuus, on
> se, joka takaa autonomisuuden tunteena - mutta ei sen
> todellisuutta muiden hyvaksymana. Eiko tassa ole samaa
> paradoksaalisuutta kuin kalvinistien taydellisessa
> vapautumisessa taydellisen jumalalle alistumisen kautta?
Kun affektit oli sidottu säätyjärjestelmään, eurooppalainen
sivistysporvaristo universalisoi tunteensa. Affektien avulla
ihmiset erottautuivat toisistaan, kun taas porvarillinen
yhteiskunta noudatti yhdenmukaistamisen periaatetta.
1800-luvulla vakiintunut tunteen käsite on sekä hyvässä että
pahassa valkoihoisen keskiluokkaisen heteroseksuaalisen miehen
määrittelemää
tunnetta. Tuo moderni tunnevelli on sittemmin laajentunut
lähes kaikkialle
maailmaan ja nykyään sitä syötetään meille tuutista kuin
tuutista. Se on
eräänlaista kulttuuri-imperialismia, ja onnistunut
tehtävässään melko hyvin.
Musiikin estetiikassa tunteen universalisointi on selkeästi näkyvissä. Kun käsitys musiikista taiteena oli vakiintumassa, sitä ryhdyttiin tukemaan sellaisella maun käsitteellä, joka ymmärrettiin subjektiivisen autonomiseksi, osaksi "puhdasta ihmisyyttä" sosiaalisten järjestelmien tuolla puolen. Sivistysporvaristo kuvitteli makunsa pätevyysalueeksi koko ihmiskunnan. Maun katsottiin perustuvan yleispätevälle tunteelle, ja sen sosiaaliset koordinaatit painuivat piiloon. Maun käsitteen korrelaatiksi tuotantosfäärin puolella nousi genius, joka alunperin oli tarkoittanut yhtä mielenkykyä, mutta joka samaistettiin vähitellen taiteilijapersoonallisuuteen. Romantiikan taiteilija eli (ideologian tasolla) omissa maailmoissaan, ihmisyhteisöjen reunamailla. Sieltä hänen katsottiin yltävän universaaleihin tunteisiin, jotka eivät olleet hänen arkiminänsä tunteita.
Parhaimpia tekstejä, mitä tunteen autonomisoitumisesta on kirjoitettu, löytyy Gadamerin Wahrheit und Methodesta (jakso, jossa käsitellään "Erlebnis" -käsitettä ja Erlebniskunstia).
Jukka