Date: Fri, 1 Jul 1994 11:57:23 +0300 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: akoivu@utu.fi, aollila@utu.fi, hansalmi@utu.fi, Subject: Dundeellisuudesta/Jane Austenin romaanista
Hannu mainitsi ohimennen Jane Austenin. Austenin romaanissa "Järki ja tunteet" (Sense and sensibility) lukijan huomio kiinnittyy yksilöiden tunnedynamiikan kuvauksessa ainakin kahteen seikkaan. Ensinnäkin, romaanin toinen päähenkilö, Marianne -niminen nuori tyttö, pitää aivan tietoisesti yllä tunnekulttia. Hänen mielestään ihminen, joka ei kykene voimakkaasti ja "aidosti" reagoimaan hänelle ja muille ihmisille sattuviin käänteisiin, kohtaloihin yms. on ihmisenä jotenkin vaillinainen. Marianne jakeleekin eräistä tuntemistaan ihmisistä moraalisia tuomioita tässä suhteessa. Vaikuttaa siltä kuin hänen oma tunne-elämänsä olisi kiinni vielä affektien kulttuurissa: tunteiden tuli hänen mielestään näkyä ja saada selkeä representaationsa ruumiin pinnalla (fysiologiset vaikutukset, jotka ulottuvat ihonväristä ja kyynelehtimisestä ruoansulatuselimistön toimintaan). Toisaalta Mariannen käytös viittaa jo romantiikan tunnekonseptioon. Hän pitää tunteitaan alati liikkeessä erilaisilla tempuilla. Rakkauselämässä sattuneiden vastoinkäymisten seurauksena hän vetäytyy yksinäisyyteen, valvoo monia öitä piehtaroiden sängyssään ja ryydittää kaiken tämän runsaalla kyynelehtimisellä. Kun ruumis ei lopulta oikein enää jaksaisi pitää näitä toimintoja yllä, Marianne pyrkii sinnikkäästi ruokkimaan tunnemoottoriaan, jotta kyynelvirta ei ehtyisi. Tässä mielessä tunne on Mariannelle autonominen. Se on yksi tärkeimpiä ihmiselämän voimia, joilla on itsenäinen arvo ja jonka toimintaperiaatteita ei voida palauttaa mihinkään muuhun yleisempään periaatteeseen. Niinpä sen täytyy saada institutionaalisia muotoja. Syntyy tunnekultti.
Austenin mestarillinen kuvaus- ja analyysitapa on Parhaimmillaan tunnedynamiikan toisen aspektin esiintuomisessa -- nimittäin silloin, kun kirjailija kuvaa, miten ihmiset käyttivät tuota tunnekapasiteettiaan säätyläisyhteisön sosiaalisten suhteiden muovaamisessa sekä yhteisön normiston ylläpidossa. Toiminta saa vähittäisiä laskelmoinnin piirteitä. Kuten Marianne pyrki tahollaan manipuloimaan tunteitaan, kanavoivat eräät toiset omaa tunnedynamiikkaansa yhteisön moraalinormien suuntaisesti. Tämä tarkoittaa konkreettisesti ottaen sitä, että jotkut esimerkiksi saattavat päättää suunnata tunteet/affektit jotakuta toista vastaan tai tämän puolesta siitä riippuen, miten tarkoituksenmukaista sellainen on yhteisön moraalinormien kannalta. Yllättävät käänteet ihmisten välisissä sosiaalisissa suhteissa (sukulaisten väliset suhteet, taloudellinen asema, yhteiskunnallinen status) ikään kuin pakottavat muutoksiin myös tiettyjen yksilöiden tunnekonstellaatiossa. Tästä näkökulmasta katsottuna tunteet taas vaikuttavat vähemmän autonomisilta.
Yllä olevat näkökohdat ovat ehkä huolimattomasti mietittyjä. Toivottavasti ne, jotka ovat lukeneet Austenin romaanin, tuon varsinaisen jättipotin tunteikkuuden historian tutkimukselle, keksivät lisää ajatuksia.
Jukka S.