Date: Fri, 14 Oct 1994 11:20:07 GMT+0200 From: HANRUONA@sara.cc.utu.fi To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: narratives
Niin sanotussa kvalitatiivisessa sosiologisessa tutkimuksessa keskustellaan nykyään kovasti tietokoneavusteisesta aineiston analyysistä.Kysymys on yleensä ollut paperille purettujen haastattelujen analyysistä mutta menetelmiä voi soveltaa mihin tekstiaineistoon tahansa. Tietokoneohjelmia on useita, tunnetuin lienee Ethnograph. Varsinainen ilouutinen on se, että on myös suomalainen ohjelma, Pekka Sulkusen ja Olli Kekäläisen kehittämä WP Index. Viimeisimmässä Sosiologia-lehdessä 2/1994 on ohjelmasta "kirja-arvio", jossa kerrotaan myös, mitä ohjelma tekee. Kuten nimestä näkyy kysymyksessä on Word Perfect- tekstinkäsittelyohjelman makroille perustuva analyysin apuväline. Kaikissa ohjelman manuaalin esimerkeissä lähdetään siitä, että tekstiaineisto on kirjoitettu ja talletettu WP-muodossa disketille tai kovalevylle. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä: työhuonetoverini Risto Haverinen on käyttänyt pelkästään WP Indexin koodeja ilman että hän on kirjoittanut analysoimiaan asiakirjoja koneelle.
Hannu R Date: Fri, 14 Oct 1994 16:38:57 +0200 From: heikki emil lempa <helempa@midway.uchicago.edu> Reply to: h-verkko@sara.cc.utu.fi To: H-verkko <H-VERKKO@sara.cc.utu.fi> Subject: Re: Narratiivisuuden vaistamattomyys?
On Thu, 13 Oct 1994, Esa Itkonen wrote:
> Heikki Lempan mukaan meidan on valttamatta hyvaksyttava
> historiankirjoituksen narratiivinen luonne. Nain varmaan onkin
> (enimmakseen?) kun kasitellaan vaikkapa 1. maailmansodan kaltaista
> tapahtumaketjua. Ainakaan itselleni ei ole taysin selvaa, voidaanko sama
> yleistaa kaikkiin tapauksiin. Lahinna tulee mieleen oma harrastukseni,
> joka on eraanlaista (kieli)tieteen universaalihistoriaa tai
> 'maailmanhistoriaa'.
Kasittaakseni tallaista universaalihistoriaa voidaan hyvinkin pitaa narratiivina (historiallisena kertomuksena). Esa Itkonen ajattelee, etta narratiivista voi puhua vain, jos kuvauksen kohde on jarjestettavissa tietynlaiseen kausaaliketjuun, jossa tapahtumasta a seuraa b. Vaikeutena tassa on se, etta historiankirjoituksessa a:n ja b:n suhde on liian tiukka ja liian valja. Liian tiukka se on, kun a on Saksan paaesikunnan paatoksentekoprosessi ja b Sommen taistelu; liian valja taas kun a viittaa Sarajevon laukauksiin ja b Versaillesin rauhansopimukseen. Edellinen tosiaan tuntuu intuitiivisesti olevan jonkinlainen kausaalinen ketju, mutta silti kukaan ei kai vaita etta siina a:sta valttamatta (jonkin yleisen periaatteen nojalla) seuraisi b. Jalkimmaisessa tapauksessa taas tuntuu kummalliselta puhua sen paremmin kausaalisesta suhteesta kuin valttamattomyydesta, mika silti ei tee ko. suhdetta sen kasittamattomammaksi. Jos tata jalkimmaista verrataan kielitieteen universaalihistoriaan, niin yhtalaisyydet ovat suuremmat kuin erot. Suoria kausaalisia suhteita naiden paradigmojen valilla ei ole ollut paitsi tietenkin ne, jotka leimasivat kreikkalaisen ja arabialaisen tieteen suhteita. Niin Sarajevon suhde Versailles'hin kuin intialaisen kielitieteen vuonna 450 e.a.a. suhde arabialaiseen kielitieteeseen vuonna 1000 on vain tietynlainen ajallinen konstruktio. Kumpikaan ei ole toista kausaalisempi. Jaljelle jaa Esa Itkosen mielenkiintoinen ehdotus tieteellisesta paremmuusjarjestyksesta. Minulla ei ole tahan mitaan selvaa kantaa, vain pari epailevaa huomiota. Ensinnakin edistyksen kasitteen soveltaminen - siitahan on kyse - historiankirjoitukseen ei ainoastaan palauta meita vanhoihin teologisen universaalihistorian kysymyksiin, jotka viela hallitsivat 1700-luvulla. Se myos valttamatta alistuu siihen kohdistuneeseen kritiikkiin. Historistit huomauttivat, etta edistyksen kasitteen soveltajat eivat oikeastaan pystyneet osoittamaan vakuuttavasti edistyksen todella myos toteutuneen historiassa, koska usein myos painvastainen kertomus universaalista regressiosta oli mahdollinen. Kaiken kaikkiaan kyse oli siita, mita kriteereja valittiin ja mita suljettiin pois kulloisenkin historioitsijan intressien mukaisesti. Kysymys edistyksen kriteerien justifikaatiosta osoittautui enemman kuin ongelmalliseksi. Tahan liittyi mm. saksalaisten intellektuellien hailyva suhtautuminen Ranskan vallankumoukseen: oliko jakobiiniterrori edistysta vai taantumusta. Toinen huomio koskee rajoitetun edistyksen kasitteen kayttoa. Ko. kasitteen alan rajaaminen tietenkin poistaa taman mielivaltaisuuden. Kun Esa Itkonen kielitieteen universaalihistoriassaan vaittaa, etta vasta Chomskin generatiivinen grammatiikka kykeni ylittamaan sen tieteellisen tason, jonka intialainen kielitiede oli saavuttanut yli 2000 vuotta aiemmin, niin tama on tietenkin erittain yksiloity vaite. Minua kuitenkin pohdituttaa kaksi seikkaa: ensinnakin jos kriteereiksi olisi valittu esimerkiksi kiinalaisen kielitieteen konseptio, niin olisiko voitu konstruoida esim. lansimaisen kielitieteen regressiohistoria. Jos nain ei ole ja lansimainen kielitiede on objektiivisesti universaalein ja edistynein, niin mika silloin on historiallisen tiedon status ko. universaalihistoriassa. Eiko kaikki ole silloin vain eraanlaista loogista johtamista tasta edistyneimmasta versiosta? Toiseksi onko tallaisen revisoidun edistyksen kasitteen soveltaminen mahdollista vain tieteiden, logiikan tai matematiikan historiassa?
Heikki Lempa Date: Mon, 17 Oct 1994 15:53:29 GMT+0200 From: HANRUONA@sara.cc.utu.fi Reply to: h-verkko@sara.cc.utu.fi To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Narratiivisuuden vaistamattomyys?
Minusta alkaa vähitellen tuntua siltä, että Heikillä ovat narratiivisuudet ja kausaalisuudet pahasti sekaisin. Mitä hemmettiä se narratiivi oikein on, jos se ei sisällä kausaaliväitteitä? Joko eksplisiittisiä tai implisiittisiä. Siihenhän se juoni hyvin usein liittyy, että kerrotaan jostakin jonkin mekanismin kautta seuranneen jotakin muuta (sanan"mekanismi" voi korvata sanalla "prosessi").
Ja n:nnen kerran Saksan pääesikunnan päätöksellä ja Sommen taistelulla voi tosiaan olla kausaalinen yhteys (eli päätös varmaan kuitenkin oli syyperäisesti taistelun esiintymiseen vaikuttava tekijä) ilman että asiaan tarvitsee sotkea mitään yleisiä universaalisia lakeja.
HannuR