Date: Thu, 13 Oct 1994 11:06:39 -0700 (PDT) From: anneollila <aollila@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Tyottomyys ja suomalainen mies
Olin jokin aika sitten seminaarissa, jossa Matti Kortteinen piti esitelmän suomalaisten työttömien tarinoista (tekee tutkimusta SKS:n keräämän materiaalin perusteella kuten kaikki varmaan tietävät). Kortteinen otti yhden esimerkkitarinan, jossa akateeminen mies kertoi ajatuksistaan työttömäksi jäämisen jälkeen. Mies oli ollut hyväpalkkaisessa työssä ja joutunut yhtäkkiä työttömäksi. Työttömyys aiheutti monenlaisia angsteja, mutta ennen kaikkea mies oli huolissaan perheensä suhtautumisesta: hylkääkö perhe nyt hänet, kun hän ei enää voikaan taata perheelle hyvää toimeentuloa ja mukavaa elämää.
Tätä juttua jäin ihmettelemään. Onko suomalaisten miesten elämä näin köyhää? Kun mies oli huolissaan perheen suhtautumisesta, hän oli oikeastaan huolissaan siitä, että hän ei ole ollut perheelleen mitään muuta kuin rahantuoja ja taloudellisesti mukavan elämän ylläpitäjä. Kun työttömyys romahdutti miehen roolin perheen elättäjänä ja ylläpitäjänä, niin mitään muuta roolia ei näyttänyt jäävän. Mies pelkäsi, että nyt hän on tehnyt tehtävänsä ja saa mennä eli työttömyyden vuoksi hän olisi ehkä pelkkä rasite perheelle. Näinkö perhe toimii ja näinkö perhesuhteet miehen mielestä rakentuvat? Vaikuttaa uskomattomalta.
Tässä tapauksessa tarinalla oli onnellinen loppu. Perhe ei hylännyt miestä, vaan itse asiassa työttömyyden vuoksi perhe-elämä muuttui jopa antoisammaksi, sillä nyt miehellä oli aikaa olla lastensa kanssa. Perhe paljastui toisenlaiseksi kuin mies oli odottanut tai pelännyt.
Mutta tarina oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja aloin ajatella, että olisiko Suomessa tarvetta miesliikkeelle?
Anne Ollila