Date: Thu, 22 Sep 1994 15:24:34 +0200 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Renvallin tulkinnasta
Vastaus Matti Peltoselle Pentti Renvallin tutkimuksen "Suomalainen 1500- luvun ihminen oikeuskatsomustensa valossa" herättämien tulkintaerimielisyyksien tiimoilta:
Myönnän, että lukutapani on omia tarkoitusperiäni palveleva. Kyse on yhdestä tärkeästä aspektista tuossa kirjassa. Lisäksi todettakoon, ettei tarkoitukseni ollut "rutata" viime vuosina Suomessa ilmestynyttä kirjoittelua mentaliteettihistoriasta. Sillä on aivan omat ansionsa.
Olen kuitenkin eri mieltä muutamasta Renvallin tutkimusta koskevasta seikasta. 1) Kirja ei ole tunteiden historiaa. Tunteen käsitteen projisointi 1500-luvulle on virheellistä, sillä meidän maailmassamme tunne viittaa sisäiseen tunne-elämään, persoonakohtaisiin ja intiimeihin mielentiloihin. Meille tunne on jotakin autonomista. Pointtini oli, että Renvallin kirja on affektien historiaa. Affektit taas eivät olleet "von innen heraus" -tyyppisiä mielenliikutuksia, vaan jotakin epäpersoonallista. Kun modernin ihmisen mielen keskeisinä rakennusaineina ovat tunteet, niin 1500-luvun ihmisen maailman/kosmoksen rakennusaineina olivat affektit. Tunteet ovat mielen ominaisuuksia, affektit olivat makrokosmoksen ominaisuuksia. Renvallin mainitsema rikoksen tai rikoksentekijän "ilme" merkitsee tulkintani mukaan juuri affektia. (Ilmeellä Renvall ei tarkoita elettä, vaan sitä merkitystä, jonka yhteisö rikokselle tai rikoksentekijälle antoi.)
2) Edellisestä seuraa, ettei Renvall tee modernia jakoa Peltosen mainitsemien "tunteiden" ja toiminnan välille. Affekteja ei voinut tuohon aikaan eristää yhteisön sosiaalisesta dynamiikasta. Affektit laukaisivat ihmiset toimimaan. Kuten Heikki Lempa tässä taannoin totesi, Renvallille ihminen ja hänen sielunmaisemansa olivat yhteisöllisten rakenteiden ja tapojen korrelaatteja. Po. tutkimuksen kannalta oli sääli, ettei Renvall selvittänyt lukijoilleen tarkemmin affektien toimintaperiaatetta. Osittain se johtui kyllä siitä, ettei hänellä ollut käytössään adekvaattia käsiteapparaattia.
Kolmas näkökohta, josta olen eri mieltä Peltosen kanssa on, ettei Renvall tee varsinaista vertailua 1500-luvun ihmisen ja nykyihmisen välillä. Hän kyllä toteaa, että 1500-luvun ihminen oli alkeellisempi kuin nykyihminen, mutta sitä ei mielestäni voi kutsua vielä vertailuksi. Pikemminkin hän pyrkii havainnollistamaan lukijalle, miten vaikeasta ongelmasta on kyse, kun ryhdytään tutkimaan vuosisatojen takaisten ihmisten mielenliikkeita. En kiellä, etteikö Renvall olisi ajatellut kehitys- ja edistysuskon puitteissa (sitä tekivät tuohon aikaan niin monet muutkin). Mutta se ei ole ylitsekäymätön haitta arvioitaessa po. tutkimuksen ansioita.
Mentaliteettihistoria on yksi kiintoisimpia viime vuosikymmenien saavutuksia historiantutkimuksessa. Mikä sai minut kirjoittamaan Renvallista puolustelevaan sävyyn, on epäilys, että ainakin osaan mentaliteettihistoriaksi kutsuttua tutkimusta sisältyy jonkinasteinen historismi. Historismin pääperiaatteita on, etta kutakin kulttuuria ja aikakautta tulee arvioida ja tarkastella sen omista edellytyksistä ja lähtökohdista käsin. Tästä taas seuraa, että kunkin kulttuurin/aikakauden/tutkimuskohteen tapa ymmärtää todellisuus suhteellistetaan esimerkiksi sosiaalisten toimintojen järjestelmään. Historismin kannattajat ajattelevat, etta tietyn aikakauden/ kulttuurin/tutkimuskohteen etc. ihmiset toimivat ja hahmottivat maailmaa määrätyllä tavalla, koska he kuuluivat tietynlaiseen sosiaalisten toimintojen järjestelmään. Mitä tuollaiset ihmiset sanovat todellisuudesta, ei heidän mukaansa ole vakavasti ottamisen arvoista. (Olisi muuten kiinnostavaa tietää, paljonko on olemassa sellaista keskiaikaa koskevaa historiantutkimusta, jossa enkelit ovat toimijoita ihmisten rinnalla.) Historismi on toisin sanoen pilaamassa meiltä sitä mahdollisuutta, että tarkastelisimme menneisyyttä pitäen tärkeänä ja keskeisenä sitä, mitä nuo menneisyyden ihmiset pitivät keskeisenä. Minusta Renvall (vaikka muuten olikin aikamoinen historisti) ei po. tutkimuksessaan kumma kyllä kulje historismin polkuja kovinkaan pahasti.
Ehkä joku voisi kirjoittaa mentaliteettihistorian ja historismin suhteesta.
H-VERKKOterveisin, Jukka Sarjala