Date: Tue, 14 Feb 1995 11:18:04 -0800 (PST) From: Marko Olavi Lehti <malehti@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Modernin synty
Tietääkö joku jotain PAUL JOHNSONISTA ja toiseksi hänen kirjastaan "The Birth of the Modern. World Society 1815-1830", joka on ilmes- tynyt 1991. Kyseinen teos käveli pokkariversiona, jos 1100 sivuista opusta nyt pokkariksi voi kutusa, vastaan Akteemisen kirja-alessa.
Johnsonilla näyttää olevan varsin mittava ja monipuolinen tuotanto aina kirkkohistoriasta oman vuosisatamme historiaan. Näistä kristinuskon historian olen nähnytkin, mutta en tietenkään lukenut. Kaikesta huolimatta Johnsonilla ei näytä olevan akateemista uraa, joten joku tietää asiasta enemmän, olisi kiva tietää, mikä äijä Johnson oikein on.
Itse kirja ""The Birth of the Modern" näyttää käsittelytapansa ja aiheensa puolesta varsin mielenkiintoiselta. Modernin synty on ilman muuta oman aikamme ymmärtämisen kannalta olennaisempia tutkimuskohteita. 1800-luvun alku on varmasti yksi suurimpia käännekohtia maailmanhistoriassa ja itse ainakin olen usein huomannut, että pitkiä linjoja esittäessä (esim. kansallisuus- kysymyksestä) jako esi-moderniin ja moderniin yhteiskuntaan toimii paljon paremmin kuin perinteinen jako keskiaika ja uusi aika. Tapatuuko käänne 1700-luvun lopulla vai vasta Napolleonin sotien jälkeen 1815-30, on sitten argumentoitava kysymys, jossa J. asettuu jälkimmäiselle kannalle.
Johnsonin metodi on myös varsin mielenkiintoinen. Annetaan J. itse puhua. "While seeking to portray international society in its totality, I have striven hard not to fall into the trap which sometimes swallows social historians - that is, to leave out chronology and show a world which appears static. I hold strongly that chronology forms the bones of history on which all else is built." Ja hieman myöhemmin J. jatkaa: "Alltough this work thus tackles new problems in the presentation of history, it is not an attempt to prove a case. It is primarily an effort to bring back to life a remarkable epoch in world history, rich in grand and bizarre events and in human characters."
Eli J. metodina on jonkinlainen paluu vanhaan ja perinteiseen historiaan, jossa tarina on kaiken keskipiste. J. ajatukset tuovat mieleen selvästi Ranken ajatuksen historian tarkoituksesta esittää yksinkertaisesti vain "Wie es eigentlich gewesen ist?" En ole itse kyseistä yli tuhat sivuista opusta vielä ehtinyt muuta kuin selata, mutta jo dispositio paljastaa, että J. todella pyrkii toteuttamaan periaatteitaan. Kirja rakentuu erilaisille eri paikkoihin (Iso-Britannia, Yhdysvallat, Ranska, Venäjä, Kiina, Etelä-Amerikka....) ja eri alueille (politiikka, tekniikka, taide, talous...) keskittyviin tarinoihin. Miten J. onnistuu loihtimaan näistä erilaisista tarinoista jäsentyneen kuvan koko maailman yhteisön muutoksesta, mikä on hänen tavoitteensa, on vielä arvoitus?
J. eroaa kuitenkin perinteisestä historiantutkimuksesta monissa kohdin: hän ei keskity yksin suurmiehiin, vaan pyrkii tuomaan esille myös tavalliset ihmiset; keskittyessään yksilötasolle hän (ei ainakaan omien sanojensa mukaan) unohda myöskään massaliik- keitä ja rakenteellisia muutoksia (mm. joukkomuuttoliikkeet, taloudelliset suhdanteet jne); J. näkee myös maailmanyhteisön keskinäisriiippuvaisena systeeminä, jossa maantieteellisesti kaukaiset tapahtumat vaikuttavat toisiinsa ja toiseksi missä mikään elämän alue ei ole autonominen, vaan että niin politiikka, talous, taide kuin tiedekin ovat sidottuja tavalla tai toisella toisiinsa.
Jos joku on kyseisen opuksen lukenut, olisi mielenkiintoista kuulla, miten J. on tavoitteissaan onnistunut. Toiseksi jo Johnsonin johdanto tarjoaa monia keskustelun aiheita historian- tutkimuksen peruslinjoista. Onko todella niin, että säilyt- tääksemme ihmisen (joka on historiantutkimuksen kohde), on aina säilytettä itse tutkimuksessa myös tarina/kronologia ja tutkijan tehtävä on valita aina kutakin tutkimuskohdetta koskien relevantimmat tarinat?
Marko Lehti