Date: Tue, 24 Jan 1995 18:37:28 +0200 From: Jukka Tapani Sarjala <juksar@utu.fi> To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Febvresta & mentaliteettien tutkimuksesta
Tassa hieman jatkoa viimesyksyiselle kirjoittelulle mentaliteeteista ja niiden historiallisesta tutkimuksesta. (Viimeksi Matti Peltonen oikoi erai- ta esittamiani yksipuolisuuksia suomalaisesta mentaliteettihistoriasta.)
Lieneeko omaa nakoharhaa vaiko julkisen keskustelun tuottama vinoutuma suo- malaisessa historiantutkimuksessa, mutta nayttaa silta kuin mentaliteetin kasite olisi meillapain psykologisoitu pahan kerran. Olenkin joskus ihme- tellyt, mika aiheuttaa epaviihtymysta ja samanlaisia tuntemuksia kuin Edvin Laineen elokuvia katsellessa, kun silloin talloin lukee suomalaisen historioitsijan laatimaa tekstia mentaliteeteista. Niin seikkaperaisissa monografioissa kuin yksittaisissa artikkeleissakin leijuu jonkinlainen freudilainen vire. Tiivistetysti sanottuna: Itameren koillisnurkassa menta- liteetit on samaistettu kollektiiviseen alitajuntaan, esitietoiseen ja esikasitteelliseen todellisuuden tasoon. Mentaliteetit olisivat tallaisen katsomustavan mukaan siis osa todellisuutta, yksi sen tarkeimpia ainesosia ja perusvoimia, ihmisten liikuttajia. Samalla tavoin kuin psykologia ja freudilaisuus ovat mekanisoineet ja selittaneet kausaalisesti eraita inhi- millisen kokemisen muotoja (psyykkiset tapahtumat ja lait, alitajuinen energia etc), samalla tavoin suomalainen mentaliteettihistoria on ottanut katevaksi taloudellis-sosiaalis-poliittisten ilmioiden selittajaksi tuon kollektiivisen alitajunnan. Tutkimuksissa kirjoitetaan sosiaalisista raken- teista, aatteista ja opeista, politiikasta, erilaisista toimintatavoista, taloudellisista "kovista" faktoista yms yms. Naiden joukkoon on sitten mah- dutettu mentaliteetit toimijoita ohjaaviksi voimiksi. Mentaliteetit ovat jotakin salaperaista, patologista, jotakin, joka elaa omaa elamaansa ja joskus "kuohuu yli". Niinpa ajatellaan, etta mentaliteetit seka yllapitavat etta rikkovat sosiaalisia rakenteita, pulpahtavat ilmoille poliittisissa paatoksissa ja juhlapuheissa, kampittavat aatteita ja juoksuttavat ihmisia paikasta toiseen. Mentaliteetit ovat meidan jokaisen sisalla elavia sahko- janiksia.
Ylla olevat arvelut ja ajatukset ovat johtuneet mieleeni silmailtyani Lucien Febvren tutkimusta 1500-luvun epauskosta (incroyance, unbelief) ja Rabelais'n tapauksesta. Oli virheellista todeta syksylla, etta ranskalainen historiantutkimus olisi tulkinnut mentaliteetin kasitteen romantiikan kon- septioiden mukaan.
Febvren tutkimuksesta ei ole kuullut Suomessa puhuttavan tai mainittavan lainkaan niin usein kuin esim. Braudelin Valimeri-kirjasta. Yksi syy siihen epailematta on, etta Febvren tyo julkaistiin englanninkielisena kaannoksena vasta vuonna 1982, kun taas Valimeri-teos oli saatu englanniksi (muistaakseni) jo 1960-luvulla. Arvelisin kuitenkin, etta tarkeampikin syy loytyy. Braudelin talous-sosiaalihistoriallinen tutkimusote ja kirjan historistinen vire (modernien todellisuuskasitysten projisointi 1500-lu- vulle) on luultavasti puhutellut suomalaista lukijakuntaa enemman kuin Febvren lahestymistapa. Braudelin kirja on saanut suomalaiset historioitsi- jasedat nyokyttelemaan tyytyvaisina paitaan, koska siita on loytynyt asioi- ta ja tuloksia, joita on osattu odottaa. Braudelin kirja on ansiokas eika se laajuudessaan paasta lukijaa vahalla, mutta yhta kaikki sita on sujuva kayda lapi, koska 1900-luvun ihminen voi joka sivulla huokaista tyytyvaise- na: tama on sita tosi todellisuutta, kylla maantiede on ja pysyy, samoin sosiaaliset kerrostumat, taloudelliset konjunktuurit jne. Niin ne pysyvatkin, mutta helposti unohtaa kysya: millaisessa kokemusjarjestel- massa, millaisten merkitysten ehdoilla? Joku on saattanut olla ihan tyytyvainen, ettei ole oppinut Braudelin kirjasta mitaan uutta, ts. ei ole joutunut asettamaan omia (moderneja) kasityksiaan maantieteesta, taloudesta, sosiaalisista rakenteista jne kyseenalaisiksi.
Febvren kirjaa 1500-luvun ihmisesta ja kulttuurista on jo hankalampi lukea. Jotta tama puheenvuoro ei pitkittyisi kohtuuttomasti, nostan kirjasta esiin yhden pointin, joka koskee mentaliteetin kasitetta. Siitahan tassa oli kyse.
Febvre kirjoittaa "mentaalisista tyokaluista". Naiivi (suomalainen) lukijamme odottaa tietysti havaintoja ja paatelmia 1500-luvun kulttuurin kollektiivisesta alitajunnasta. Mutta Febvre kirjoittaakin mm. sieluopista, kristinuskon roolista ihmisten elamassa, kaytossa olleista kasitteista (ja myos niista kasitteista, joita ei tuolloin tunnettu), ranskan kielen syn- taksista, latinan kielen ominaisuuksista ja kaytosta, kreikkalaisen ajat- telun ja kristinuskon suhteesta, aikakasityksesta, matematiikasta, yliluon- nollisesta, kosmologiasta, okkultismista, aistihavainnon luonteesta 1500- luvulla, siita, mita tuolloin ymmarrettiin kokemuksella etc etc. Febvre siis hahmottelee kokonaisen mahdollisuuksien jarjestelman, jonka puitteissa 1500-luvun ihmiset elivat ja ajattelivat, toimivat ja kokivat. Han osaa olla tarpeeksi radikaali: han ei sanele kohteelleen esim. sita, mita kokemusten tulee olla ja sisaltaa, vaan han kysyy, mita oli kokemus. Han kysyy 1500- luvun ihmiselta, mita tarkoittaa "ajatus", mita merkitsee "olla maailmassa". Koko tuon moniulotteisen tarkastelun kautta rakentuu pala palalta 1500- luvun ihmisen mentaliteetti, se ajattelun matriisi ja ehtojen systeemi, jonka varassa ihmiset - Rabelais etunenassa - elivat. On toki selvaa, etta Febvren saavuttamista tuloksista ja tulkinnoista voidaan olla montaa mielta.
Febvren kirja kannattaisi ehka ottaa esille aina silloin, kun joku ryhtyy maalailemaan eteemme kollektiivisen alitajunnan syovereita ja psyykkisten mekanismien ketjuja. Etta me taalla Suomessakin voisimme joskus tutkia mentaliteettihistoriallisessa mielessa vaikkapa matematiikan historiaa, Snellmanin ajattelua, "mahdottoman" kasitetta, musiikillista harmoniaa, havaitsemisen teoriaa tai esimerkiksi kielen logiikkaa ilman etta niiden kohdalla ryhdyttaisiin heti puhumaan aatehistoriasta, elitismista tai kai- kenkarvaisten erityisalojen (yksipuolisista) historioista.
H-verkkoterveisin, Jukka Sarjala (Turun yliopisto)