Date: Wed, 11 Oct 1995 17:15:58 +0200 (EET) From: JARI SEDERGREN <SEDERGRE@valt.helsinki.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Cultural poetics (fwd)
Hyvät ystävät. Ehkä teitä jo kyllästyttää, mutta kun olin kirjoittanut Greenblattin nimen ensimmäisessä kirjoituksessani Rosenblattiksi ainakin tuhat kertaa ilman syytä, niin pantakoon vielä kerran tämä verkoille lillumaan koko tarina, josta on nyt sitten vähän painovirheitäkin korjattu (paitsi ne jotka ovat alkutekstissä, esim. "throught" kun ilmeisesti pitää olla "thought".).
SIIS näin piti kirjoittamani:
Greenblattin määritelmä käsitteelle "cultural poetics" löytyypi esimerkiksi kirjoituksesta Shakespearean negotiations: The Circulation of Social Energy in Reneissance England (Berkeley and Los Angeles, Univ. of California Press 1988, s. 5)
Cultural poetics is: "... study of the collective making of distinct vultural practices and inquiry into the relations among these practises"; the relevant conerns are "how collective beliefs and experiences were shaped, moved from one medium to another, concentrated in manageable aesthetic form, offered for consumption and how the boundaries were marked between cultural practices understood to be art forms and other, contiguous, forms of expression".
Antoropologisen teorian ja etnografisen käytännön vaikutusta (erityisesti Clifford Geertzin työssä) on käsitelty review- esseessä, jonka kirjoittu Louis A. Montrose: "Reneissance Self- Fashioning: "A Poetics of Reneissance Culture," Criticism 23 (1981), 349-59.
Aiemmin kirjoittelin pika pikaa - tässä muunneltuna & korjailtuna:
> Date: Tue, 10 Oct 1995 13:59:53 +0200 (EET)
> From: JARI SEDERGREN <SEDERGRE@valt.helsinki.fi>
> Subject: Re: Cultural poetics (fwd)
> > Date: Tue, 10 Oct 1995 12:56:39 +0200 (EET)
> > From: Maiju V Lehmijoki <lehmijok@cc.helsinki.fi>
>
> > On Fri, 6 Oct 1995, Maiju Lehmijoki wrote: Osaako joku
> > hahmotella mita kaikkea kuluu ilmauksen "Cultural Poetics"
> > alle?
>
> Routledge, Chapman and Hall, Inc. julkaisi vuonna 1989 H. Arma Veeserin
> toimittaman kirjan The New Historicism. Sen kaksi ensimmäistä juttua olivat
> Stephen Greenblattin "Towards a Poetics of Culture" (s. 1 - 14) ja
> "New History" -termin ensimmäisen käyttäjän -- se tapahtui Genre-
> lehdessä 1982 -- Louis A. Montrosen "Professing the Renaissance: The Poetics and
> Politics of Culture. (s. 15-36). New history sai sittemmin muodon "new
> historicism" (ja Australiassa Neohistoricism).
>
> Positivistisesta tutkimuksesta New History- liikkeen erottaa viime
> vuosien "openness to the theoretical ferment". Ratkaiseva sysäys
> oli Greenblattin mukaan ollut Berkeleyn campuksella usein vieraillut
> Michel Foucault, mutta myös Euroopan antropologiset ja
> yhteiskuntatieteelliset teoriat, jotka alkoivat vaikuttaa
> kirjallisuuskritiikin käytäntöön.
>
> Greenblatt haki suhdetta marxilaisuuteen ja poststrukturalismiin.
> Aiemmin hän piti marxilaisen estetiikan kursseja Berkeleyssä.
> Kun sitten joku opiskelija oli kiljaissut luennolla,
> jolla oli käytetty esimerkkeinä kriittisiä marxilais-hahmoja, kuten
> Benjamin ja varhainen Lukacs jne., että:
> "You are either a Bolshevik or a Menshevik -- make up your fucking
> mind", niin Greenblatt mietti asiaa ja päätyi tulokseen, että ehkä
> hän on mensevikki, taatusti ei kuitenkaan bolsevikki. Sen jälkeen
> hän muutti kurssinsa nimeksi "Cultural Poetics". Voimme siis
> päätellä että hän ei halunnut kursseilleen bolsevikkeja.
> Siispä: "It's true that I'm still more uneasy with a politics and a
> literary perspective that is untouched by Marxist throught, but that
> doesn't lead me to endorse propositions or embrace a particular
> philosophy, politics or rhetoric, faute de mieux", Stephen
> Greenblatt kirjoittaa.
> Greenblatt asennoitui kriittisesti arvostettuun amerikkalaiseen ja
> marxilaiseen estetiikan teoreetikkoon Fredric Jamesoniin, joka tekee
> eron niiden kulttuuristen tekstien välille, jotka ovat
> yhteiskunnallisia ja poliittisia ja niiden välille, jotka eivät ole.
> Täten estetiikan alue rajataan "ulos niistä diskursiivisista
> instituutioista jotka operoivat muualla kulttuurissa". Jameson kutsui
> tätä "privatisoitumisen symboliksi". Greenblatt ei näe tuota
> Jamesonin erottelua hyödyllisenä. "Privatisaatiota" ei
> kannata greenblattin mukaan tuoda lainkaan tuohon rajanvetoon.
> (Esimerkkinä Greenblattilla on muuten elektroninen media ja sen
> kommunalisoiva vaikutus kaikkeen diskurssiin -- lisäksi
> kannettavien mediavehkeiden mukaan tulo on "dominant practice in
> capitalist society" ja näihin Greenblatt laskee mukaan
> myös runot ja romaanit.) Greenblatt ei siis tee eroa poliittisen ja
> poeettisen välille (esimerkki Kiinan kulttuurivallankumous) eikä
> myöskään jaottele Jamesonin tavoin privaattiin (ja siihen kytköksissä
> olevaan psykologiseen, poeettiseen ja individuaaliseen) ja julkiseen
> (ja siihen kytköksissä olevaan sosiaaliseen ja poliittiseen).
> Tällaista "working distinction":ia ei tarvita Greenblattin mukaan.
>
> Greenblatt esittää perusteellista kritiikkiä myös Lyotardia kohtaan.
> En tässä käy sitä kritiikkiä läpi, mutta tiivistän. Yleinen
> kysymys, joka osoitetaan Jamesonille ja Lyotardille ja johon he eivät
> vastaa: mikä on joko taiteen ja yhteiskunnan historiallinen suhde tai mikä on
> institutionaalisesti määräytyneinen diskurssisten käytäntöjen
> historiallinen suhde? Kyseessä ei ole marxilaisen ja
> poststrukturaalisen yhteensopimattomuus toistensa kanssa vaan niiden
> kyvyttömyys tulla teoreettisesti toimeen kapitalismin ristiriitaisten vaikutusten
> kanssa, vaikka molemmat tietysti ovat yrittäneet niin tehdä.
>
> Mm. tämmöistä Cultural Poetics -termin alle pistetään. The New
> Historicism on taas aikamoinen sateenkaarinimi monenlaiselle
> tutkimukselle. Yhteistä taisi vielä 1980-luvun lopussa olla
> arvostava suhtautuminen Marxiin (ja Foucault'hon).
Onkos jollakulla tietoa tämän vuosikymmenen linjauksista ko. koulukunnan sisällä?
terv. Jari
Jari Sedergren Department of Communication University of Helsinki Internet: sedergre@valt.Helsinki.FI