Date: Thu, 12 Oct 1995 11:45:54 +0200 (EET) From: Markku Roinila <mroinila@cc.helsinki.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Pelinavaus
>
Olisi varmaan aika anakronistista kutsua Leibnizia valistuneen
> itsevaltiuden kannattajaksi, mutta ainakin minun mieleeni
> tällainen ajatus tuli. Toisaalta hän näyttää kannattavan
> taiteilijan/filosofin ja ruhtinaan liittoa. Tälle ajatuksellehan
> löytyy paljon rinnastuskohtia, sekä aiemmasta että myöhemmästä
> historiasta.
>
> Toteat toisaalta myöhemmin, että Leibniz kannatti myös "augustinolaista",
> hengellisen johtajan, paavin, ja maallisen johtajan, keisarin,
> välistä liittoa. Eikö tämä valtiomalli poikkea olennaisesti
> filosofin ja ruhtinaan liitosta? Miten Leibniz sovitti yhteen
> nämä - mielestäni selvästi erilaiset - ajattelutavat?
>
Mielestäni Leibnizia voidaan aivan hyvin pitää valistuneen itsevaltiuden
kannattajana. Referenssiksi kannattaa kuitenkin esim. Fredrik Suuren
sijasta ottaa Ludvig XIV, jonka taiteita ja tieteitä suosiva politiikka
oli kuitenkin melko ohjaavaa. Toisaalta, eipä Fredrikään loppujen
lopuksi niin kauhean suvaitsevainen ollut...
Toden totta, tutkimussuunnitelmassani on hiukan epäloogisuutta mainit- semallasi tavalla. Leibnizin poliittisessa ajattelussa nämä kaksi toisistaan poikkeavaa mallia on kuitenkin sulautettu yhteen. On hyvä pitää kuitenkin mielessä, että jälkimmäinen ajattelumalli liittyy en- sisijaisesti Leibnizin nuoruuteen, jolloin diplomaattiset ja lakitie- teelliset visiot pitivät Leibnizia vallassaan ja ensinmainittu liittyy myöhempiin aikoihin, jolloin Leibniz oli jo kokeneempi päivänpolitiikas- sa ja jolloin hänen mielenkiintonsa oli suuntautunut tieteellisten akatemioiden perustamiseen. Ja jotta juttu oikein mutkistuisi, ohessa on katkelma Leibnizin kirjoitelmasta Caesarinius Fürstenius vuodelta 1677 (englanninkielinen käännös on Patrick Rileyn toimittamasta kirjasta Leibniz : Political Writings, 2nd ed. Cambridge UP, Cambridge 1988) :
"The position of the [Holy Roman] Emperor is a little more elevated tahn one commonly thinks; Caesar is the defender, or rather the chief, or if on eprefers the secular arm of the universal church. All Christendom forms a species of republic, in which Caesar has some authority - from which comes the name, Holy Empire, which should somehow to extend as far as the Catholic Church, Caesar is the commander [Imperator], that is, the born leader of Christians against the infidels : it is mainly for him to destroy schisms, to bring about the meeting of [ecumenical] Councils, to maintain good order, in short to act through the authority of his position so that the Church and the Republic of Christendom suffer no harm. It is established that several princes are feudatories or vassals of the Roman Empire, or at least of the Roman Church...
Eli, toisin sanoen, Leibniz pitää olennaisena kirkkojen yhdistymistä. Yhtenöisen uskon kautta kaikki ruhtinaat (neuvonantajiensa avulla) voivat edistää sivistystä (tiedettä) yhteistuumin kirkon kanssa ja näin ylistää Jumalan kunniaa.
> > Usein Leibnizin doktriinia "Tämä on paras
> > mahdollisista maailmoista" on pidetty hänen poliittisen
> > ajattelunsa kiteytymänä. Otos Voltairen Candidesta:
> >
> > "Candide, huumaantuneena, järkyttyneenä, epätoivoisena,
> > verta vuotavana, tärisevänä, sanoi itselleen: -Jos tämä on
> > paras mahdollisista maailmoista niin millaisia ne muut
> > mahtavat olla?"
>
> > ihmisille pahana. Toisin sanoen tämä maailma ei ole
> > täydellisen hyvä maailma joka suhteessa, vaikka se onkin
> > paras kaikista mahdollisista maailmoista. Samalla maailma
> > voi kuitenkin kehittyä kohti yhä suurempaa täydellisyyttä,
> > ja tässä myös yksilöllä on omat mahdollisuutensa.
> > Leibnizin mukaan ihminen saa tyydytystä ja iloa nähdes-
> > sään täydellistymistä.
>
> Miten Voltairen näkemyksiin suhtauduttiin hänen omana
> aikanaan. Edustiko Voltairen "tiivistys" yleensä aikalais-
> ymmärrystä? Vai onko Voltairen Leibniz-reseptio lainkaan
> yleistettävissä? Mietin tätä itse Candidea lukiessani.
> Voltaire ei muistaakseni suoraan mainitse Leibnizin
> nimeä, mutta pohdiskelu "parhaasta mahdollisista maailmoista"
> on yleisesti tulkittu Leibniz-kritiikiksi. Mistä lentävä
> lause "parhaasta mahdollisesta maailmasta" on peräisin?
> Onko se jostakin Leibnizin tekstistä?
>
En tarkkaan ottaen tiedä, miten yleistä Voltairen mielipide oli.
Voltaire viittaa filosofi Panglossin hahmossa leibnizilaiseen
filosofiin, ei luultavasti Leibniziin itseensä. Leibnizin teodikea
ilmestyi vuonna 1705, joten aikaväliä on aika paljon. Leibniz itse ei
juurikaan viljele sloganeja ja teodikeassa "paras mahdollisista maail-
moista" on perusteltu aika jykevällä filosofisella arsenaalilla. Luulen
Voltairen pilkkaavan jonkin heikkotasoisemman Leibnizin henkisen
opetuslapsen proosallista ilmaisua. Kritiikki saattaa kohdistua myös
Leibnzin oppilaaseen Christian Wolffiin, jonka muunneltu leibnizilaisuus
oli Saksan yliopistoissa vakiintunut filosofia aina Kantiin asti. Mitä
tulee "parhaan mahdollisista maailmoista"-käsitteeseen, se on peräi-
sin tietääkseni renesanssin uusplatonilaisuudesta ja Brunollakin termiä
esiintyy.
> Toteat, että Leibnizin mukaan "maailmaan on sisäänrakennettuna
> tietty määrä epätäydellisyyttä" ja että maailma voi "kehittyä
> kohti yhtä suurempaa täydellisyyttä". Eikö tämä siis tarkoita,
> että nykyinen maailma ei ole paras mahdollinen, koska se voisi
> muuttua täydellisemmäksi?
>
Nykyinen maailma on paras loogisesti mahdollinen maailma. Jumalalla
on joukko maailmoja, jotka ovat keskenään erilaisia. Ainoa yhteinen
piirre niillä on se, että ne ovat loogisesti yhteensopivia
kokonaisuuksia, siis ristiriidattomia. Parhaan mahdollista maailmoista
parantaminen on Leibnizin mielestä mahdollista, mutta miksi ja miten?
Siinä onkin työni ydinkysymys. Vastauksen voin toivottavasti antaa ai-
kanaan ilmestyvässä lisarissa ja väikkärissä.
> Voltairen Candide on usein tulkittu hyökkäykseksi fatalistista
> maailmankuvaa vastaan. Eikö tämäkin ole paradoksaalista, kun
> Leibnizin poliittinen ajattelu vaikuttaa hyvinkin tavoitteellliselta
> matkalta kohti yhä suurempaa onnellisuutta?
>
Kyllä on. Leibnizin filosofia ymmärrettiin aikanaan ja joidenkin
tutkijoiden mielestä vielä nykyäänkin fatalistiseksi filosofiaksi.
Leibnizia on usein yritetty redusoida Spinozan kanssa samaan kerhoon.
> Anteeksi, että esitän samantien näin monta kysymystä, mutta
> tämä on askarruttanut minua viime aikoina Candidea lukiessa.
Hyviä ja perin hyödyllisiä kysymyksiä ovatkin!
> > Vaikka Leibniz tunnetaan ennen kaikkea filosofina,
> > huomattava osa hänen toiminnastaan suuntautui juuri
> > poliittisiin ja kulttuurillisiin päämääriin. Työskentely
> > kolmen peräkkäisen Braunschweigin vaaliruhtinaan (joista
> > viimeisestä tuli Englannin kuningas) palveluksessa piti
> > Leibnizin kiinni päivänpolitiikassa ja lisäksi hän itse
> > suoritti useita muita diplomaattisia tehtäviä muiden
> > ruhtinaiden palveluksessa.
>
> Minkälaista lähdeaineistoa muuten käytät tutkimuksessasi?
> Millaisia dokumentteja Leibnizin ajattelusta on käytettävissä?
>
Laitan lähdeluetteloni sinulle sähköpostissa!
> Terveisin,
> Hannu S.
>
>