Date: Wed, 09 Aug 1995 12:20:11 +0200 (MESZ) From: Heikki Lempa <heikki.lempa@guest.uni-tuebingen.de> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Re: Kansakunnan synty (Re: 1700-luvun...)
On Wed, 9 Aug 1995, JARI SEDERGREN wrote:
> > Date forwarded: Tue, 8 Aug 1995 17:33:17 +0300
> > Forwarded by: h-verkko-error@sara.cc.utu.fi
> > Subject: Re: Kansakunnan synty (Re: 1700-luvun...)
> > To: h-verkko@sara.cc.utu.fi
> > Send reply to: h-verkko@sara.cc.utu.fi
>
> > On Mon, 7 Aug 1995, Heikki Lempa wrote:
> >
> > > Ainakin Saksassa olen todennut painopisteen siirtyneen teemoihin jotka
> > > alkavat etuliitteella "kansallis-". Sen sijaan, etta tarkasteltaisiin
> > > kansallisen ideologista ja sosiaalista rakentamista, on naissa toissa
> > > oikeastaan uudelleenlammitetty vanhaa nationalismia ja nationalistista
> On Mon, 8 Aug, Hannu Salmi wrote:
> > Suomalainen mentaliteetti -seminaaria, niin siita taas
> > (ainakin muutamista kuulemistani esitelmista) tuli paallimmaisena
> > mieleen, etta "suomalaisuus" otettiin aika lailla annettuna,
> > koherenttina, monoliittisena. Monissa esitelmissa todella etsittiin
> > "suomalaista mentaliteettia" ikaan kuin sellainen voisi olla
> > olemassa.
Jari Sedergren:
>
> Historiantutkimuksen parissakin on kansakunnan kysymyksistä alettu
> tuottaa entistä parempaa nationalistisen retoriikan painolastista
> vapautunutta tutkimusta, josta esimerkkeinä voi mainita mm. Matti
> Klingen tuotanto, Kansa liikkeessä - kirja kokonaisuudessaan, Ilkka
> Liikasen tuore väitöskirja Fennomania ja kansa, ja Risto Alapuron
> aihetta sivuavat teokset, korkeatasoista ruotsinkielistä tutkimusta
> (Engman, Stenius) unohtamatta. Kaikille näille on yhteistä
> erinomainen kansainvälisen keskustelun tuntemus.
Jarin katsaus suomalaiseen nationalismitutkimukseen oli hyva muistutus. Mutta juuri tasta syysta, nimittain suomalaisen tutkimuksen korkeasta tasosta johtuen, olisikin syyta luoda silmays mannermaalle, Keski- ja Ita-Euroopan seka saksalaisen alueen tutkimukseen. Vaitan, etta siella nationalismiin on yritetty luoda myos uutta positiivista hehkua. Michael Geyerin oivaltava ja vihainen valitilinpaatos Saksan historian tutkimukseen tilaan kummallakin puolen Atlantia tukee vaitetta (Central European History 1989, on muuten ensimmainen vakava postmodernin puolustus saksalaisessa historiankirjoituksessa). Natsioonit jostain kumman syysta vielakin maarittavat tutkimusten rajoja. Tama tieteellisesti kesytetty kansakunta nakyy sellaisissa teemoissa kuin "Seurallisuus Saksassa ja Ranskassa 1700- ja 1800-luvulla" Toim. Etienne Francois. Kirjoittajat tietenkin taitavat kaikki modernin sosiaalihistorian refleksion, mutta miksi sitten "Saksassa ja Ranskassa". Saksaa ei ollut olemassa 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolellakin sen eksistointi oli vahan niin ja nain. Enta nama suomalaisessa tutkimuksessa? Kuinka paljon siella on uusia teemoja - paitsi Klinge - joissa tarkasteltaisiin esim. "sosiaalisten muotojen syntya Suomenlahden alueella 1750-1900"? Jos unohdamme Alapuron, niin kuinka paljon naissa tutkimuksissa kaikista teoriakerrostumista huolimatta edetaan Suomi-immanentisti - ikaan kuin Suomi olisi ollut jokin relevantti yksikko esim. 1800-luvun alun tai vaikkapa lopun talous- tai aatehistoriassa. Vaitan, etta vuoden 1984 jalkeiset tapahtumat ovat Euroopan laajuisesti hidastaneet transnationaalien projektien kehittymista. Ja ennen kaikkea se on hidastanut jollei estanyt tallaiseen tutkimukseen johtavien kysymyksenasettelujen kehittymista. Ei kansojen vertailu viela merkitse "kansallisen" ylittavan teorianmuodostuksen kehittymista.
> Olisiko Norbert Elias kelvollisin kansainvälisesti
> tunnustettu primordialisti framille? Näistähän löytää
Miten Eliasista saa primordialistin? Hanhan juuri tarkastelee, miten (kansallis-)valtiot syntyivat tietyn vallanlogiikan tuloksena.
> käsittelytapaan. Mutta nationalismi näyttää olevan niin rakas termi
> ettei siitä sovi luopua vähän niin kuin patriotismikin. Vai olisikohan
> se omiaan keräämään rahoitusta näinä identiteettikysymyksiä
> integraation myllyssä korostavana aikoina?
Eiko juuri tasta syysta siita tulisi luopua tai sitten maaritella se niin anakronistisella tavalla (nascere), etta sen moderni merkityksettomyys tulee transparentiksi.
Heikki Lempa