TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
JAAKKO PERTTU: Time lehden suhtautuminen Yhdysvaltojen hallituksen Vietnamin politiikkaan sekä sen vastaiseen kritiikkiin ja protesteihin vuosina 1963-1973.
Syventävien opintojen tutkielma, 92s., 10 liites.
Yleinen historia
Lokakuu 1990
Median osuudesta Yhdysvaltojen tappioon Vietnamin sodassa on ollut ristiriitaisia näkemyksiä. Sodan kannattajat syyttivät mediaa kansakunnan taistelumoraalin murentajaksi. Sodan vastustajat taas syyttivät tiedoitusvälineitä sodan tukemisesta. Tutkielmassani tätä median ristiriitaisena pidettyä roolia lähestytään aikakausilehti Timen kautta tutkimalla, miten Time suhtautui Yhdysvaltojen hallituksen Vietnamin politiikkaan, miten lehti kirjoitti tuon politiikan vastaisesta kritiikistä sekä niistä protesteista, joita esitettiin Vietnamin sotaa vastaan.
Tutkielmani metodisena lähtökohtana on HALLINin journalismin vyöhyketeoria. HALLINin mukaan amerikkalaisten toimittajien maailma voidaan jakaa kolmeen vyöhykkeeseen, joihin kuuluvia aiheita käsitellään erilaisin journalistisin periaattein. Konsensuksen vyöhykkeelle kuuluvat aiheet, joita toimittajat eivät pidä keskustelun alaisina. Tälle vyöhykkeelle kuuluvia aiheita toimittaja pyrkii tukemaan. Legitiimin keskustelun vyöhykkeelle kuuluvat aiheet, joita toimittajat pitävät keskustelun alaisina. Torjunnan vyöhykkeelle kuuluvat aiheet toimittaja pyrkii vaikenemaan pois yleisestä keskustelusta tai käsiteltäessä torjumaan ne.
Yhdysvalloissa vallitsi toisen maailmansodan jälkeen voimakas konsensus patoamispolitiikan suhteen. Tämän kylmän sodan konsensuksen mukaan kommunismin leviäminen oli padottava poliittisin, taloudellisin tai sotilaallisin keinoin. Myös Time jakoi tämän konsensuksen. Lehti tuki voimakkaasti hallitusta Vietnamin sodan laajentuessa 1960 luvun puolessa välissä. Sodankäynti Vietnamissa kuului aiheena konsensuksen vyöhykkeelle. Hallituksen Vietnamin politiikan vastainen kritiikki torjuttiin ja sodan vastainen protestiliike leimattiin vastenmieliseksi ilmiöksi.
Vasta sodan ajauduttua umpikujaan 1960 luvun lopulla siirtyi sota aiheena legitiimin keskustelun vyöhykkeelle. Kun hallituksella ei ollut sodan suhteen toimivaa politiikkaa, oli sodanvastaisen kritiikin esittäminen mahdollista. Myös protestiliike hyväksyttiin osaksi amerikkalaista yhteiskuntaa. Time lehteä ei silti voi syyttää taistelumoraalin murentajaksi. Tuskin mediaa yleensäkään. Amerikkalaisten sotaväsymys kävi ylivoimaiseksi, kun selvisi, ettei sodankäynti ollut menestyksekästä. Kun rauhanomaisen rinnakkaiselon myötä 1970-luvun alussa sodan motiivi ja oikeutus, kommunismin patoaminen, hävisi, tuli sodasta mieletön haava amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Siitä oli irrottauduttava.
Liennytyksen ja sotaväsymyksen suhdetta voisi pohtia enemmänkin. Voitaisiin kysyä, miten paljon liennytys voimisti turhautumista sotaan ja miten paljon sotaväsymys toisaalta valmisti amerikkalaista yleisöä liennytykselle.