TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
LINDHOLM, JOUKO: Vähemmistöjen suojelujärjestelmä Kansainliitossa vuoteen 1925
Laudaturtutkielma, 121 s., 1 liites.
Yleinen historia
Joulukuu 1987
Tutkielman tarkoituksena on selvittää kansainvälisen vähemmistöjen suojelun muodostumista Kansainliiton yhteyteen. Ongelmaksi muodostui yleisen käytännön liittäminen Kansainliiton peruskirjaan, ja koska sopimuksia ei tähän saatu, nousivat esille uudet kysymykset vähemmistöjen aseman järjestämisestä. Tutkimuksen painopiste on kuitenkin vähemmistöjärjestelmän luomisessa, jossa Kansainliiton eri elimillä oli vaikeuksia saada aikaan kaikkia jäseniä tyydyttävää ratkaisua. Tutkimukseni onkin järjestelmän oikeuskäytännön tutkimista Kansainliiton organisaation kannalta. Esille nousivat kysymykset siitä, kenellä oli oikeus toimia vähemmistökysymysten selvittelijänä, miten eri jäsenvaltiot suhtautuisivat järjestelmään, sekä siitä, miten laaja järjestelmän tulisi olla.
Tutkimukseni perustuu pääasiassa Kansainliiton neuvoston ja yleiskokouksen pöytäkirjoihin. Suomessa ei ole muita Kansainliiton dokumentteja kuin edellä mainitut, ja siksi en voinut käyttää Kansainliiton epävirallisia julkaisuja, joita julkaistiin myös vähemmistökysymysten käsittelystä.
Kansainliiton peruskirjaan ei koskaan tullut merkintää vähemmistösopimuksista. Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot eivät päässeet yksimielisyyteen vähemmistöjen asemasta, joten muutenkin ongelmallista kansainvälisen järjestön perustamista ei haluttu vaarantaa vähemmistökysymyksillä. Muutamat aktiiviset vähemmistöjen oikeuksien puolustajat saivat kuitenkin asialle niin paljon huomiota, että sodan hävinneille ja muutamille uusille valtioille saatiin rauhanneuvottelujen yhteydessä vähemmistösopimukset. Sopimusten syntyä edesautti se, että neuvotteluissa ei ollut mukana sopimuksiin sidottuja valtioita.
Kansainliiton neuvosto sai tehtäväkseen valmistella ja myöhemmin myös toteuttaa vähemmistökysymysten käytännönjärjestelyt. Ottaessaan vastaan vähemmistövalitusten käsittelyn, Kansainliitto sitoutui samalla takaamaan vähemmistöjen oikeudet. Kansainliitto oli näin vedetty mukaan visaisiin vähemmistöongelmiin. Kansainliittoon kohdistuikin jatkuvia paineita vähemmistöjärjestelmän muuttamiseksi sellaiseksi, että kaikki jäsenvaltiot olisivat olleet tasa arvoisia vähemmistökysymyksissä. Neuvosto pyrki muuttamaan vähemmistöjärjestelmää oikeudenmukaisemmaksi, mutta Kansainliiton sisäinen kahtiajako suurten ja pienten valtioitten välillä alkoi vaikeuttaa järjestelmän toteuttamista. Itse vähemmistöt jäivät taka-alalle, ja valtiot riitelivät keskenään sopimusten laajuudesta. Neuvoston kolmen komitean ja sihteeristön vähemmistöosaston joustavalla yhteistyöllä taattiin järjestelmän toimivuus, jota sopimusten tiukalla tulkinnalla tuskin olisi voitu tehdä.