:: Lappalainen

:: Salmi

:: Suominen

:: Terho

 

       

Gopher - tietotekniikan onnela

Verkosta löytää aukioloajat, osoitteet, päivän leffat. Mutta verkko on myös pirstaleinen muisti, jossa menneisyys kuultaa kiitävän nykyhetken alla, hahmottomana, yhä uudelleen kuvioituvana. Jokainen haku tuottaa arkistoluettelon, johon vuosien takaiset asiakirjat listautuvat lukemattomina versioina. Kitkemättömät historian rikkaruohot tarttuvat anonyymin hakurobotin pihteihin ja ilmaantuvat haihtuvaksi hetkeksi satunnaisen kävijän ruudulle.

Eräänä aamuna Googlen tarjoamassa linkissä loisti gopher. Hämärä muistikuva Internetin viimeisimmästä uutuudesta juolahti mieleen. Tein sanalla uuden haun, ja pelkästään suomenkielisiä sivuja kertyi yli 10 000. Jaksaako joku vielä pitää yllä gopher-tietoutta?

Menneisyyden arkistoija löytyi yllättävän läheltä. Muistia piti sinnikkäästi yllä Turun yliopiston historian laitos, jonka hakemistojen uumeniin oli talletettu - varmaankin tulevien sukupolvien hyväksi - muinainen Internet-sanasto. Gopherin lisäksi listalla olivat sellaiset käsitteet kuin tin, lynx, telnet - ja virtuaalimaailma. Gopher oli Minnesotan yliopiston kehittämä virtuaalinen luettelotila, johon saattoi tallentaa tekstiä, rakentaa omia hakemistoja ja siten jäsentää tietoa.

Omaan Internet-historiaani gopher liittyy läheisesti. Tulin töihin yliopistolle vuonna 1991, enkä kotona ollut käyttänyt muuta kuin Amstradin tekstinkäsittelylaitetta, jonka vihermustan näytön edessä olin naputellut lisurini. Alussa sähköpostin käyttäminen oli mutkikasta, erikseen piti ottaa yhteyttä palvelimiin, saraan ja polarikseen. Edistyneemmät käyttivät värikästä popmailia. Kuvittelin, että Internetin viimeisin sana oli gopher ja ryhdyin tekemään tietokantaa Suomessa valmisteilla olevista historia-alan väitöskirjoista. Hassua kyllä, osoite löytyy vieläkin verkosta - Tapion Seminaari I -ryhmän perustaman SHEK:n, Suomen historiantutkimuksen elektronisen keskuksen sivulta. Sekin on siis vielä verkossa… Gopher-osoitteen alku viittasi historian laitoksen virtuaalitilaan, joka oli parasta, mitä "laskentakeskuksella" oli tarjota: gopher://gopher.utu.fi/11/tdk_ja_laitoksia/Historia/

Graafiset käyttöliittymät olivat tekemässä tuloaan. Omassa koneessani Mosaic pyöri huonosti, eikä World Wide Web tuntunut kovinkaan houkuttelevalta. Olin tietysti väärässä. Kun vuoden 1994 lopulla toimitimme Tapion kanssa Lähikuva-lehden Internet-numeroa, kirjoittajia oli vaikea löytää, mutta tekstipohjaisen verkon aika oli vääjäämättömästi ohi. Gopher haihtui Netscapen alta, ja rekisterini katosi, kun gopher-palvelin suljettiin. Menneen onnelan jäljet ovat silti olemassa, ainakin satunnaisen virtuaalimatkailijan harhapoluilla.

Hannu Salmi