:: Lind

:: Oinonen

:: Ollitervo

:: Parikka

 

       

Infoähkyn media-arkeologiaa

Postfordistisen "luovan talouden" ehkä selvimpiä seurauksia on omalaatuinen kulttuurisairaus, infoähky, joka lienee tuttu jokaiselle työelämästä kärsimään joutuneelle. Jos innokkaimmat kyberkulttuurin promoottorit kuten Timothy Leary julistivat 1980-luvulla, että informaatio on kuin ravintoa aivoille (mitä enemmän sitä parempi), niin 1990-luvun mittaan diagnosoitiin ensimmäiset informaatioravinnon bulimiset oireet. Informaatiosta, tuosta tietoyhteiskunnan moottorista, tulikin ongelma, pahoinvoinnin lähde, fyysisiä oireita aiheuttava sairaslomien syy.

Mutta infoähky ei rajoitu vain 1900-luvun lopun ilmiöksi. Ilmiön juuret voidaan jäljittää osaksi laajempaa modernien mediateknologioiden kulttuurihistoriaa, jota määrittää kulttuurituotteiden teknologisen reproduktion helppous. Uuden ajan alun myötä kirjapainoteknologian avittamana erilaiset sanat, lauseet ja kirjaset moninaistuivat osaksi myös kansankielistä kulutusta. Yliopistoissa tämä kehitys johti 1800-luvulle tultaessa ongelmiin. Miten hallita kaikki se uusi tieto, mitä kirjapainot tuottavat? Kuten mediahistorioitsija Friedrich Kittler huomauttaa, tämä pakotti uudenlaisiin tiedon sulattamisen tekniikoihin. Muutaman teoksen intensiivisen lukemisen rinnalle tuotettiin erilaisia kommentaareja ja muita kirjoja, jotka keräsivät yhteen yleispiirteissään laajoja tietomassoja. Syntyi kirjoja kirjoista, joista taas kerrottiin muissa kirjoissa. Ne taas luokiteltiin omiin karsinoihinsa kirjastojen standardien mukaisesti.1800-luvun lopun amerikkalainen toimistoreformi taas tuotti meillekin niin tutut järjestelmäkategoriat: "Folder, Files und Sheets."

Sen jälkeen yliopistolaitoksen historia on ollut taistelua mekaanisen reproduktion tuottamien kirja- ja dokumenttimassojen kanssa. Koska 1800-luvulla kehitetyt bibliografiset järjestelmät alkoivat nopeasti osoittaa rajallisuuden merkkejä, jo 1900-luvun alusta saakka kehiteltiin erilaisia "hengissäsäilymissysteemejä" muun muassa tutkijoille. Paul Otletin ajatukset metabibliografisesta systeemistä muistuttivat myöhempää hypertekstisysteemiä. Otletille tämä systeemi oli kuitenkin järjestetty ainakin metaforisesti kirjaperiaatteen mukaan, kuten hänen vuoden 1934 teoksensa vihjasi: Traité de Documentation. Le livre sur le livre. Samoin tietenkin paremmin tunnetut Vannevar Bushin ajatukset Memex-systeemistä esittelivät jo vuosisadan puolivälissä ajatuksen henkilökohtaisesta tietojärjestelmästä, jonka kautta oli mahdollista olla yhteydessä valtaviin tietopankkeihin. Ei enää kaoottista kasaa paperia työpöydällä vaan sähköinen yhteys tiedon valtateihin.

Organisaatioille ja yrityksille tiedonhallinnasta muodostui elinehto jo 1800-luvulta saakka. Mutta psykologiset ongelmat nähtiin jo samaan aikaan, kuten 1900-luvun alussa New York Timesissä ollut erikoinen ilmoitus sen paljastaa. Joko pila tai kärsivän miljönäärin harras toive: miljoona dollaria "vapaa-ajasta" ilman lennätintä, puhelinta tai mitään muuta mediateknologiaa.

Jo vuonna 1869 George Beard nosti esiin termin "neurastenia" kuvaamaan hermojen väsymistä modernin elämän ja mediateknologioiden vilskeessä. Beardin kuvailemiin oireisiin kuuluivat ahdistus, masennus, päänsäryt sekä kyvyttömyyden tunne. "Sivilisaatio," mikä 1800-luvun myötä alkoi entistä enemmän tarkoittamaan teknisten medioiden välittämää ja tallentamaa tietomassaa, alkoi ehkä ensimmäistä kertaa "käymään hermoille." Kuulostaa tutulta?

Jussi Parikka