:: Kelosto

:: Lahtinen

:: Lempa

 

 

 

       

Työmatkapyöräilystä

Paitsi, että työmatkapyöräily on erinomaista hyötyliikuntaa ja ekologista, se on myös hauskaa. Pinnalta katsoen pyöräily kotoa töihin ja takaisin päivästä ja viikosta toiseen samaa reittiä ja suhteellisen samassa ajassakin kuulostaa puuduttavalta, mutta sitä se ei ole. Tämä juttu on kirjoitettu siltä kantilta, että työmatka kulkee Aurajoen rantaa pitkin, ainakin osittain, joko 'tois pual tai täl pual jokke'. Matkasta riippumatta kaikki työmatkapyöräilijät kokevat varmaan samanlaisia tuntemuksia matkoillaan.

Sää tuo haasteita pyöräilijän arkeen. Kunnon pyöräilijällä on varusteet säähän kuin säähän. Muutamilla on jopa eri pyörä kesä- ja talvikeleille. Työmatkapyöräilijälle ei koskaan tule kylmä fillaroidessaan. Yleensä viimeistään puolessa matkassa on jo sopivan lämmin tai hiki. Keväällä ja syksyllä pitää aamulla olla lämmin takki ja iltapäivällä sitten voi ajella huoletta takki auki, kun aurinko paistaa. Sadeilma on toisaalta vaativa, mutta työmatkapyöräilijää ei sade lannista. Hänellä on kunnon sadeasu ja saappaat. On mukava ajella sateella ja tietää, ettei edessä olevaa lammikkoa tarvitse kiertää, ajaa vaan suoraan lammikon läpi. Vaatteet kyllä suojaavat kastumiselta. Kesällä pukeutuminen ei tuota ongelmia. Lämpimällä ilmalla tekisi mieli joskus ehkä jättää kypärä kotiin, mutta ei uskalla.

Vuodenajat tuovat muutakin vaihtelua pyöräilyyn kuin vain pukeutumisen. Aurajoen rantaa polkiessa voi tietenkin seurata päivittäin miltä joki näyttää. Keväällä odottaa sitä päivää, kun jäät lähtevät. Voi seurailla joidenkin muuttolintujen levähdystä joella ja lokkien soidinmenoja. Kesällä voi nähdä innokkaita soutajia tai melojia pyöräreittinsä varrella. Voi ihmetellä, miten kesäaamuisin joen pinta voikin olla niin pläkä, aivan kuin peili. Syksy tuo joskus sumun joen pintaan ja tietenkin taas odotuksen joen jäätymisestä. Hyvinä pakkastalvina joen jäällä voi pyöräilläkin.

Työmatkalta odottaa, että se menee nopeasti ja sujuvasti samalla tavalla kuin eilen ja viime viikolla. Pyöräilijä ei kaipaa häiriöitä reitilleen. Niitä ei kuitenkaan voi välttää jos työmatka kulkee Aurajoen rantaa pitkin.

Joen ranta on keskeinen paikka kaupungilla ja sen varsilla järjestetään runsaasti erilaisia kulttuuririentoja. Keskiaikamarkkinat, Down by the Laituri ja Silakkamarkkinat aiheuttavat jo niin paljon häiriötä matkalle, että on löydettävä korvaava reitti kotiin.

Ihmisiä kertyy joen rannoille viihtymään muulloinkin sankoin joukoin. Kevään ensimmäinen kaunis päivä on haasteellinen pyöräilijälle. Kun palaa töistä kotiin on kävely- ja pyörätiet täyttyneet ihmisistä, jotka suuntaavat ravintolalaivojen terasseille. On taitoa vaativaa pyöräillä tämän hitaasti etenevän ja vastaantulevan joukon seassa niin, ettei tarvitse pysähtyä itse ollenkaan tai ottaa edes tukea jalalla. Maltilla ja hyvillä hermoilla pääsee pitkälle. Ohjaustangossa olevalla soittokellolla on silloin käyttöä. Kesäaamuisin pääsee toisaalta joskus polkemaan täysillä tyhjää pyörätietä ja tuntee vauhdin hurman.

Kun Historian laitos muutti Sirkkalaan, vaihtui työmatkakin hieman. Nyt on muutama liikennevaloton risteys enemmän. Pitää muistaa liikennesäännötkin, kummalla on etuajo-oikeus vasemmalta vai oikealta tulevilla? Juuri työmatkan viimeisillä metreillä Kaivokadun lyhyt ja suht jyrkkä mäki saa sykkeen aamulla nousemaan. Iltapäivällä mäkeä vastaavasti saa laskea vauhdilla alas.

Suurin osa työmatkoista sujuu, kuten niiden odottaakin sujuvan, sää on sopiva pyöräillä ja kaikki näyttää samanlaiselta kuin aina ennen. Kuitenkin jokainen työmatka on erilainen, vaikka työmatka pysyy aina samana.

Ideoitu pyörämatkalla kotiin 18.1.2007

Sirpa Kelosto