Luomisen tuskaa Heidekenillä

Tuulisena maaliskuun päivänä suuntasimme Sepänkadulla sijaitsevaan entiseen synnytyssairaalaan. Paikka oli entuudestaan tuttu ainoastaan yhdelle työryhmän jäsenelle, joka tunsi sen muistipajan kautta. Salaperäinen rakennus kätki sisälleen tuhansia synnytyskokemuksia. Ryhmäläisemme kuuli muutaman näistä kertomuksista haastatellessaan sairaalassa synnyttäneitä äitejä. Haastattelut pitivät sisällään intiimejä tarinoita lapsiveden tulosta vierihoitoon. Kipeistäkin kertomuksista huokui lämpö ja huumori, joka osittain oli Heidekenin kodinomaisuuden ansiota. Myös hoitohenkilökuntaa oli haastateltu ja sen kautta aukeni rikkaampi kuva paikan historiasta.

121 vuotias uusrenessanssi- ja jugendhenkinen rakennus ei paljasta kävijälleen alkuperäänsä. Tiloissa toimivat nykyisin Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ja MLL:n Varsinais-Suomen piiri. Käytävillä kävellessämme oli vaikea kuvitella kokous-ja toimistotilojen tilalle synnytyssalit ja lastenhoitohuoneet, jotka vielä 16 vuotta aikaisemmin täyttyivät vastasyntyneiden ensimmäisistä huudoista.

Näyttely päätettiin rakentaa yläkertaan, yhteen nykyisistä kokoushuoneista. Tila itsessään tarjoaa hyvät puitteet näyttelypaikaksi.  Kaikki oli tässä vaiheessa vielä hajanaista ja epäselvää. Pääsimme kuitenkin nopeasti näyttelynrakentamiseen kiinni ja kohta olimmekin jo terveydenhoitomuseolla varaamassa Heideken-materiaalia. Museosta mukaamme tarttui mm. lantiomitta, kuukautissuojia, peräruiske sekä rautainen vauvan sänky.

Kurssilaisten ensimmäinen vierailukäynti Heidekenillä. Huone tulee toimimaan ryhmämme näyttelytilana. Kuva: Nea Alasaari.

Ongelmilta ei ole kuitenkaan vältytty. Esineiden ajoitus on arvailujen varassa, sillä edes museossa ei tiedetty esineiden tarkkoja käyttövuosia. Lisää haastetta tuli kuvamateriaalin hyödyntämisestä. Olimme ajatelleet pyörittää videotykillä vanhoja valokuvia Heidekenin ajoista, mutta ilmaisen aineiston löytäminen vaikuttaa vaikealta. Näistä ikävistä ongelmista huolimatta yleistunnelma on odottava ja toiveikas. Alustavat näyttelytekstit on raapustettu ja niiden sisältö pohjautuu pääasiassa synnyttäjien muistitietoon. Kurssi tarjoaa sopivassa suhteessa käytännön työtä ja teoriaa.

Avajaisissa nähdään!

Kategoriassa Kerrottu ja koettu blogi. Pysyvä linkki artikkeliin.

Yksi kommentti artikkeliin Luomisen tuskaa Heidekenillä

  1. Tammivaara Ritva kirjoitti:

    Mielenkiinnolla luen kertomusta sitä minkälaisia ongelmia teidän ryhmällänne oli suunnitella ja valmistaa kyseinen näyttely. Valitettavasti 12.3 tilaisuus ei tullut tietooni. Turun yliopiston lääketieteellisen teidekunnankasvattinan olen nimittäin synnytysopin ja gynekologian lukukaudella 1960 -luvun alussa viettänyt päivystävänä lääketieteenkandidaattina koko viikon Heidekenillä yhdessä 4 muun kandidaatin kanssa: kaksi tyttö- ja ja kolme poikakandidaattia. Valvoimme synnytyksiä kätilöiden valvonnassa ja opetuksessa ja saimme= jouduimme myös suorittamaan ensimmäistä kertaa elämässämme välilihan ompelut. Pyrkimyksenä oli ettei repaämiätulisi, vaan väliliha leikattaisiin sopivassa vaiheessa suosiolla kun lapsen pää oli työntymässä ulos.
    Koko viikkoon emme saaneet poistua Heidekeniltä, vaan ateriatkin syötiin siellä. Meidän 5 hengenporukkamme osasi kuitenkin tehdä olonsa sosiaalisesti viihtyisäksi muistaen, että koska vaan voi tulla hälytys synnytyssaliin. En muista jouduinko koskaan poistamaan itsestään irtoamatonta istukkaa, mutta Rauman keskussairaalaan synnystysosaston ylilääkärin, TY:n dosentin Mies Reenkolan värikkäät luennot auttoivat muistamaan käytännön neuvoja. Niiden perusteella sain myöhemmin v. 1965 kokeneelta kätilötä kiitosta siitä, että koskaan kukaan ei ole niin nopeasti ja taitavasti hänen urallaan poistanut istukkaa kuin allekirjoittanut tultuani keskellä yötä kirurgi apulaislääkärin sijaisena kutsutuksi synnytyssaliin Hämeenlinnan lääninsairaalassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *